17# You look like the Statue of Liberty's pimp

It seems today that all you see

Is violence in movies and sex on TV

But where are those good old fashion values

On which we used to rely

Lucky there's a Family Guy

Lucky there's a man who positively can do

All the things that make us laugh and cry

He's a Family Guy

Vasta eräässä jaksossa, jossa Brian lauloi Frank Sinatra Jr:n kanssa, mä sain selvää, mitä tuossa theme-laulussa lauletaan :DD

Vasta vähän aikaa sitten mä oon vihdoin tajunnut, kuinka loistava sarja Family Guy oikeasti onkaan. Ensinnäkin hahmot on ihan mielettömiä, Brian ja Stewie (koira ja vauva) on mun lempparit. Tajusin ehkä kuukauden katselun jälkeen, että tosiaan, nämä eivät ymmärrä tuota vauvaa : D Vain koira ja random-yhden-jakson-sivuhahmot ymmärtää sitä 24/7. Brian on tosi älykäs ja sillä on orastava alkoholiongelma, tykkään Brianista koska se on selkeästi näistä fiksuin, ja kaiken tämän järjettömyyden keskellä on hyvä olla joku, joka aina sanoo "Peter, what the hell!" Ja Stewiella taas on suunnitelmana murhata äitinsä ja vallata maailma, siitä taas tykkään, koska ilkeä ja asioista tietoinen pahisvauva on vain jotain niin epäsovinnaista ja väärin, että sen on pakko olla hyvä juttu.

Mä rakastan sitä, miten tämä sarja ottaa asiakseen murskata kaikki ne perusoletukset, mitä elokuvilta ja sarjoilta odotetaan. Family Guyssa mollataan kuuluisuuksia kuten näyttelijöitä ja muusikoita, vitsaillaan popkulttuurista ja nykyaikaisista asioista, myös historiasta ja maneereista pieruhuumoria unohtamatta.
But that's not the point. Tosi usein kun katson tätä mä repeen ääneen nauramaan, koska vitsit on niin sopimattomia. Esimerkiksi, yhdessä jaksossa Peter eli perheen isä sanoi mokanneensa pahemmin kuin Disney palkatessaan Michael J Foxin Zorroksi, ja videoclipissä näytettiin "Zorron merkki" joka oli lapsen piirustuksen näköinen sotku seinällä :'D Se oli samalla ihan kamala mutta myös hyvin keksitty vitsi!
Ja yhdessä jaksossa Stewie toimi vedonvälittäjänä Brianille, ja koska ei saanut rahojaan 24 tunnin kuluttua, Stewie hakkasi sen ihan täysin ja myöhemmin ampui sitä molempiin jalkoihin ja sytytti tuleen. Jakson lopussa Brian tyrkkäsi Stewien bussin alle.
Ja kun tuholaistorjujat kutsutaan, paikalle saapuu armeija joka pistää paikat palasiksi. Kun Meg kysyy "miltä nämä farkut näyttävät?" myyjä sytyttää itsensä tuleen ja hyppää ikkunasta. Ja kun Chrisille sanotaan että tämä voisi mennä katsomaan eläinlääkärin vastaanoton sievää tyttöä jos Brian pitäisi viedä sinne, Chris lyö koiraa tuolilla niin että Brianilla on kirjaimellisesti nenä - tai siis kuono - poskella.
Family Guyssa mitään ei tarvitse eikä kannata ottaa liian vakavasti. Millään ei välttämättä oikeasti ole mitään merkitystä eikä sarjassa sinänsä kulje mitään juonta. On täysin normaalia, että sarjan miehet keskustelevat pihalla niitä näitä, kun yhtäkkiä paikalle ilmestyy jättimäinen keltainen kana joka ryhtyy kaksintaisteluun Peterin kanssa, ja monen minuutin ja monen kilometrin takaisinvaelluksen jälkeen Peter tulee mukaan keskusteluun verta vuotaen ja mustelmilla mutta kuin mitään ei olisi tapahtunut. Vessasta saattaa löytyä vieroituksesta karannut Keksimonsteri. Ja Matthew McConaughey tapettiin yhdessä jaksossa ja myöhemmissä kausissa se palasi taas kuvioihin.
Family Guyssa on myös tosi outoja ja kyseenalaisia hahmoja, esimerkiksi tosi häiritsevä naapurin vanha mies. Ja Glenn Quagmire. Ja kyllä, välillä tässä on tosi mauttomia juttuja, mutta jotenkin, Family Guyssa ne jutut mitkä yleensä ärsyttää mua leffoissa ja sarjoissa, vain korostavat tämän sarjan ainutlaatuisuutta ja parhautta. Toisinaan tykkään tästä jopa paljon enemmän kuin Simpsoneista, joita kuitenkin oon katsonut jo vuosia ja nähnyt jokaisen jakson ainakin kerran. Tämä sarja onkin kuin Simpsonit, mutta siinä missä Simpsoneissa väkivalta jää kuristamiseen, Family Guyssa hakataan ja ammutaan yms.

Jotkut jaksot vaikuttavat toisinaan siltä, että niihin on tungettu kaikki vitsit ja ideat, joita on tullut mieleen eikä mitään ole karsittu pois. Ja sekin on ihan fine, jaksoissa on sen takia mitä järjettömimpiä asioita ja paljon videoclippejä. Joidenkin mielestä tämä sarja on ärsyttävä videoclippien määrän takia, mutta mä tykkään siitä miten niissä tosi usein muunnellaan historiaa miten sattuun ja pilaillaan muiden kustannuksella.
Vähän Simpsonien tapaan, Family Guyssakin on tosi usein jokin tärkeä sanoma tai opetus jaksossa. Monet jaksot loppuvat siihen, että joku hahmoista kertoo mitä on oppinut. Esimerkiksi että ei kannata yrittää olla joku muu kuin on, homoillakin on oikeus mennä naimisiin yhtä lailla kuin naisella ja miehelläkin, raha ei olekaan tärkeintä, pyörätuolissa olevilla ihmisillä on sama arvokkuus kuin muillakin jne. Jotkut jaksot taas loppuvat siten, että joku kokee oppineensa jotakin tärkeää ja muut vain lyttäävät ajatuksen. Sitä ei koskaan osaa odottaa, sitä kun luulisi kaikkien ajattelevan että "good for you ^^".
Mutta parasta on silti se, miten kaikki, niin hyvät kuin pahatkin asiat, vedetään ihan yli ja täysin överiksi :DD Kaikki on hauskaa kun siitä vedetään kunnon show ja reagoidaan voimakkaasti kaikkeen.

Itseironisuus on myös plussaa. Sadannessa juhlajaksossa sarjan luoja Seth MacFarlane kyseli "suurimmilta faneiltaan" pitivätkö he Family Guysta, suosittelisivatko he sitä muille ja antaisivatko he lapsiensa katsoa sitä, ja kaikkiin kysymyksiin nämä ihmiset vastasivat suunnilleen näin: "Oh God, no, never!"

Mä en harrasta videoiden postaamista, mutta nyt ajattelin laittaa pari pientä clippiä, just because of the reasons ^^ Harmi että Youtuben Family Guy -videot ovat laadultaan kaikkea muuta kuin hyviä...

http://www.youtube.com/watch?v=RxBLpGQs1qQ
http://www.youtube.com/watch?v=V5VMFgK_LGg
http://www.youtube.com/watch?v=xhhm_CeXWhM
http://www.youtube.com/watch?v=OB9ib7Wbh3Q
http://www.youtube.com/watch?v=Q3riUSRZhjw
http://www.youtube.com/watch?v=2NDPT0Ph5rA

LUE ennen kuin katsot!!
Hahhahhaa pistinpäs linkkien taakse, joten kenenkään jota ei kiinnosta, ei tarvitse vaivautua katsomaan :DD mutta neljä ensimmäistä ovat valehtelematta vain noin 15-20 sekuntia pitkiä.
Suosittelen katsomaan neljännen ja viidennen. Neljäs on vain paras vitsi ikinä ja viides on 150 sekuntia Family Guyta, ja antaa ihan tosi hyvän kokonaiskuvan siitä, miten sekaisin tämä sarja on.
Ja varoitan tuosta viimeisestä! Se on yksi Family Guyn historian parhaista biiseistä, jaksosta jossa puhuttiin TV-sensuurista ja siinä on esim tosi paljon alastomuutta XD mutta jos pää ja silmät kestää niin suosittelen, koska siinä on tosi hyvät sanat!

"Oh my God, my eyes! My nose! My back! My plant! My Sharona! My Best Friend's Wedding! My eyes again!" (by Stan Smith sarjasta American Dad~)

Thank you, Seth MacFarlane kun olet luonut maailmaan tällaista parhautta!

Eiks oo söpö xDD <33

(Kuvat Googlesta, linkit Youtubesta)

16# Puppeteers in the Dark

Mä tajusin jotain itsestäni tänään.
Mä en uskalla tavoitella mitään mitä haluan. Mulla on oikeasti vaikka mitä unelmia ja on asioita joita haluaisin nähdä ja tehdä. Mutta mä koen, että mulla on tietynlaisia velvollisuuksia, jotka estää mua tekemästä täysin mitä haluan. Enkä nyt puhu mistään vanhempien asettamista rajoista tai rahallisista esteistä, vaan sellaisista velvollisuuksista, jotka oon itselleni asettanut, kun joku on mut pettänyt.
Mä reagoin monella tapaa siihen, jos joku pettää mut, mun odotukset tai mun luottamuksen. Ja yksi niistä tavoista on, että päätän, etten itse ikinä tee samoin kenellekään, ja otan sen kunnia-asiaksi. Siksi mä pitäydyn toteuttamasta haaveitani, siksi koska  jos vaan teen mitä tahdon, joudun asettamaan omat velvollisuuteni kakkossijalle mun elämässä. Ja se on mulle hankalaa. Tosi itsekästä sinänsä sanoa, mutta mulle ei tietyissä asioissa tuota vaikeuksia pistää omaa hyvinvointiani toisten edelle, oon oppinut pitämään yllä jonkinlaista tasapainoa, ja se vaatii vuoroin kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Mutta tässä asiassa mä en oo pystynyt joustamaan.

Mä en edes ole lähdössä opiskelemaan sitä mitä haluan! Hain jonnekin, joka oli mulle kakkosvaihtoehto. Koska... no, siihen on monta syytä. Jos lähtisin opiskelemaan sitä mitä oikeasti haluaisin, se luultavasti maksaisi mun porukoille. Joutuisin muuttamaan eri paikkaan kuin mihin olin suunnitellut, mutta tämä suunniteltu paikka taas olisi täydellinen näiden mun velvollisuuksien kannalta.
Joten mä tyydyn. Mä tyydyn siihen mistä tiedän pitäväni vain joka toinen päivä. Mä tyydyn siihen, mitä oikeasti haluaisin opiskella sivuaineena pääaineen sijaan.
...Mä en edes koskaan ole sanonut kenellekään, mitä mä oikeasti haluaisin opiskella.

Mä koen, että mun velvollisuus on myös opiskella jotain, mikä on edes näennäisesti hyödyllistä. Musta tuntuu, ettei se ole oikein, jos lähden opiskelemaan jotain, mikä vaan olisi mulle kaikkein mieluisin vaihtoehto, mutta samalla täysin hyödytöntä tai jotain, mistä on käytännössä mahdotonta luoda minkäänlaista uraa.
Eräässä tv-ohjelmassa nuori nainen kysyi juuri itseltään: "Oonks mä kuitenkin menossa sinne kouluun joidenkin muiden kun itseni takia?" Ja mä tajusin, että mun pitää kysyä tuota samaa itseltäni. Oonko mä hakemassa tuonne kouluun joidenkin muiden kuin itseni takia? Ja vastaus on kyllä.

Puolet mun kavereista lähtevät hyvillä mielin opiskelemaan jotain taidetta tai siihen liittyviä asioita, joten miksi mun aivoissa kaikuu tosi ikävänsävyinen jankutus siitä, etten mä saa tehdä mitä haluan? Miksi?

Suoraan sanottuna, tää on ihan perseestä.
Mutta mä tyydyn. Niin mä aina teen.

~

Sitten jotain ihan muuta! Nimittäin leffa-arvostelut, jotka piti tehdä jo edellisessä merkinnässä :DD

Spoiler alert!

Kristen Connoly, Chris Hemsworth, Anna Hutchison, Fran Kranz, Jesse Williams
The Cabin in the Woods.
Nuo eivät ole nimet jotka mainitaan kannessa ensimmäisinä, mutta nuo viisi näyttelevät tätä nuorisoporukkaa, joka aloittaa kauhuleffan mahdollisimman klassisella tavalla: viisi nuorta lähtee viettämään hauskaa viikonloppua serkun mökille keskellä metsää.
Mulla oli kaksi syytä katsoa tämä elokuva in the first place. Toinen oli se, että näin näyttelijäkaartissa nimen Chris Hemsworth. Toinen taas oli, että tämän leffan takakannessa lukee että "tavanomaisen alun jälkeen elokuva vetää maton katsojan jalkojen alta rytinällä!" ja mä halusin nähdä että onko näin :D
Olihan se.
Mä en yleensä tiedä mitä ajatella kauhukomedioista. Oon nähnyt muutaman tosi hyvän, mutta yleensä ne ovat huonolla maulla tehtyjä ja täynnä alatyylistä huumoria. Ei, mä haluan nähdä tilannekomiikkaa (elokuva Tucker & Dale vs Evil! Tilannekomiikkaa ja väärinkäsityksiä).
Mutta tästä mä tykkäsin. Mun mielestä tämä on ihan mielettömän hauska! Kovin pelottava se ei ole, mutta silti hyvä.
Ja mitä siis sanon leffan yllätyksellisyydestä?
Mä en koskaan ajattele mitään sen kummemmin kun katson leffaa. En koskaan spekuloi tapahtumia. Kaiken uuden informaation otan vastaan tyylillä "Oho, kukahan tuo on? Nojaa, se selviää kyllä~!" Joten, mä koin tän leffan juuri niin kuin oletan tekijöiden tarkoittaneen.

Siellä mökillä siis tämä nuoriso löytää lattialuukun kellariin, joka on täynnä mitä kummallisimpia tavaroita. He alkavat tutkia niitä ja Dana (Kristen) lukee ääneen vanhaa päiväkirjaa ja latinankielisen tekstin, joka herättää zombit, jotka nousevat haudoistaan tappamaan nuoret.
Samalla nuorisoa kontrolloidaan monin eri tavoin, ja katsojille selviää että he ovat osa jotakin suurempaa, jotakin kansainvälistä.

Mä olen yksi niistä monista, jotka ovat luulleen leffan loppuvan, kun yksi zombeista hakkaa Danaa laiturilla. Musiikki alkaa soida, ja keskuksessa jossa nuoria kontrolloitiin on menossa bileet.
Mutta se ei lopukaan siihen :DD Olin ihan liekeissä sen leffan jälkeen koska paitsi että se oli tosi hyvä ja hauska, se myös yllätti mut täydellisesti. Kaksi nuorista - Dana ja Marty (Fran) selvisi ja he löysivät zombien haudasta hissin joka kulki alas. Alhaalla oli lasisissa kuutioissa täydellinen valikoima painajaisotuksia: zombeja, noitia, kummituksia, käärme, piru, tappajapuu, Hohdon kaksostytöt, ihmissusi, jopa yksisarvinen.
Yksi parhaista kohtauksista on, kun Dana ja Marty piiloutuvat sotilailta ja painavat suurta punaista nappia vapauttaakseen kaikki painajaishirviöt.

Paras screenshot koko kauhuelokuvamaailman historiassa! Mä vannon, etten koskaan ole nähnyt yhtä paljon verta missään kauhuleffan kohtauksessa.

Lopussa selviää, että nuoret ovat osa rituaalia, johon koko maailma osallistuu. Rituaalia, jonka tarkoituksena on antaa uhreja muinaisille jumalille.
Ihan loppu ei ehkä ollut niin hyvä kuin mitä toivoin sen olevan, mutta tuo ajatus kalpenee kaiken muun rinnalla.
The Cabin in the Woods on mun lempikauhuelokuva!

Toinen elokuva, jonka siellä kauhuleffaillassa katsoimme oli mulle uusi tuttavuus Sinister. Siltä taas en odottanut mitään, koska kaikki olivat innoissaan elokuvasta ja sanoivat sen olevan saman tyylinen kuin The Strangers. Mä katsoin The Strangersin joskus pari kuukautta sitten ja petyin tosi pahasti. Kaiken sen hehkutuksen jälkeen odotin paljon, ja elokuva olikin vain kuolettavan tylsä, hyvistä näyttelijöistä huolimatta. Yleensäkin normaalilla murhaajalla varustetut kauhuleffat ovat mun mielestä tylsiä, eivät kauhua ollenkaan. Jos kuvioissa on esimerkiksi jokin yliluonnollinen aspekti, ei ole valmiiksi saneltua mitä tulee tapahtumaan.
Mutta! Sinister olikin positiivinen yllätys, mitkä tosiaan ovat kauhuleffojen kohdalla harvassa, kuten oon sanonut. Asiaan päästiin tosi hitaasti, vaikka vihjeitä sateli alusta asti. Ja aluksi se vaikutti tavalliselta murhaajaleffalta, mutta selvisi, että se oli jotain ihan muuta - jonkinlainen otus oli kaiken takana.
Ainut, mistä oon pettynyt, on se miten vähän tätä itse pahista näytettiin. Mutta oon tosi tyytyväinen siihen, miten säikyin. Vaikka tosiaan, en tiennyt pelkäsinkö tosi pahasti säikähtäväni sitä mitä ruudussa näkyy, vai sitä että tärykalvoni halkeavat kun muut kirkuvat : D Pari kertaa säikähdin siinä tosi pahasti, ja siellä oli tosi creepysti maskeerattuja lapsia.
Elokuvan loppu oli myös hyvä. Vaikka ratkaisu ei miellyttänyt kovin monia, mä tykkäsin hirveästi siitä, että elokuva loppui vain hiljaisuuteen, kamera kuvasi veritahroja seinillä ja koko ajan vain odotti jonkin hyppäävän silmille, mutta... mitään ei tapahtunut. Eli se jännitys ei koskaan mene pois :DD Vähän kuin The Walking Deadissä.

(Kuvat Googlesta ja Tumblrista)

15# My First Time

Hyvää päivää teille kaikille, ketkä olette hereillä kello kolme Suomen aikaa. Sylva ystäväni teki juuri minulle drinkin, ja olo on kuin Carrie Bradshawlla, kun juon martinilasista ja kirjoitan koneella samaan aikaan. Tosi fiiniä~ Ja nyt on tosiaan maanantai-ilta, tai tiistaiaamu.
Sanoin aiemmin, neljännentoista merkinnän perään, että teen arvostelut kauhuelokuvista The Cabin in the Woods ja Sinister, mutta sitten sain kommentin! Ja päätin tehdä My First Time -kyselyn ^^

1. First love
For real? XD Oikeasti se taitaa olla Orlando Bloom. Orlando on ollut mun lempinäyttelijä siitä asti kun olin 11-vuotias, ja rakastuin siihen ihan täysin kun katsoin Sormusten herroja kaverin kanssa. Leffaa oli mennyt jo varmaan kaksi ja puoli tuntia, kunnes tapahtui Boromirin kuolema, ja Legolas ilmestyi paikalle surullisena, ja rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta~
Mutta tällä lailla oikeassa elämässä mun ensirakkaus oli poika, jota kutsuttiin lempinimellä Kaitsu. Se oli mun luokalla kolmannelta, siihen asti että yläkoulu alkoi. Mä sain kysyttyä sen puhelinnumeron ja meseosoitteen vaikka olin aika ujo lapsi :'D No okei, en kyllä ollut ujo! En oo ikinä ollut rehellisesti ujo, oon aina ollut aloitteellinen ja puhelias.

2. First date
Hmm... Lukion kakkosella, maaliskuussa menin kahville yhden pojan kanssa. Toukokuussa menin myös leffaan samaisen jätkän kanssa. kumpi vain lasketaan treffeiksi :DD Minun mielestäni ensimmäinenkin lasketaan.

3. First kiss
Hmm... Ensimmäinen ihminen jota mä koskaan olen pussannut oli tyttö, yksi mun larppikavereista (harrastan siis larppaamista xD). Meillä oli kontakti pelissä, meillä oli salasuhde, ja sen pelin aikana pussasin tätä tyttöä. Mutta yksi mun kaveri sanoi, ettei sitä lasketa, koska se oli larpissa. Joten, jos tämä on totta, ensimmäinen ihminen jota oon pussannut oli silti tyttö, kaverin Tervetuloa takaisin Suomeen -bileissä.
Ensimmäisen kerran pussasin poikaa ehkä kolme kuukautta tuon jälkeen. Ja ensimmäisen kerran suutelin jotakuta vähän myöhemmin.

4. First pet
Ei mulla ole ollut lemmikkejä :DD Koko mun perhe ja mä myös ollaan allergisia eläimille, niin en ole koskaan kaivannut sellaista. Pehmoleluja mulla on~

5. First time you met your best friend
Mulla on kolme parasta ystävää. Yhden tapasin ensimmäistä kertaa yläkoulussa käytävällä siskonsa seurassa emmekä vaihtaneet sanaakaan :DD Toisen tapasin lukion alkaessa matikan ykköskurssilla ja tajusin myöhemmin, että tämä oli tyttö, jolle olin ehkä vuotta aiemmin piirtänyt kuvan korealaisesta poplaulajasta. Ja kolmannen tapasin äidinkielen kakkoskurssin alussa, kun tämä tyttö istui viereeni kun ei muualla ollut vapaata, ja myöhemmin todettiin, että meillä on yhteinen kaveri Kuopiossa ^^

6. First music you ever bought
Hmm... Ensimmäinen mitä muistan pyytäneeni oli PMMP:n levy Kovemmät kädet, mutta ensimmäinen mitä itse olen ostanut, oli An Cafen Gokutama Rock Cafe -levy, jonka ostimme puoliksi kaverin kanssa.

7. First concert you ever attended
Sikäli kun muistan, ensimmäisen kerran olin keikalla kuuntelemassa PMMP:tä ja Poets of the Fallia Keiteleen Jazzeilla. Hyvä keikka oli, serkun kanssa hengailtiin ihan kajareiden edessä ja oltiin puolikuuroja pari päivää : D
Ei vaan hetkinen, joskus vielä nuorempana olin Gimmelin pienellä keikalla jossain autokaupassa! XD

8. First impression of your best friend(s)
Hmm... Viitoskohdassa mainitsin nuo kolme ystävää, joten nyt puhun heistä samassa järjestyksessä. Ensimmäiseen en paljon kiinnittänyt huomiota silloin aikoinaan, siskonsa oli paljon enemmän äänessä kuin hän. Toisesta mietin, että taitaa olla vähän ujo tyttö. Kolmannesta taas mietin, että luojan kiitos viereen istui joku puhelias tyttö :DD

9. First big purchase
En kyllä tiedä... Oon vielä niin nuori, että porukat on maksaneet kaikki isoimmat hankkeet. Oon ehkä maksanu 70€ jostain hame-paita -yhdistelmästä, mutta en paljon muuten.

10. Your first celebrity crush
Ai että ihastus? No se on Daniel Radcliffe. Olin ehkä 7-vuotias kun ensimmäinen Harry Potter -elokuva ilmestyi, ja oltiin kaverin kanssa tosi ihastuneita tähän pääosan näyttelijään :DD Orlando Bloom on sitten ensimmäinen rakkaus, ei ihastus~

(Kaikki kuvat Googlesta)

14# Why couldn't it be "follow the butterflies"

Mä oon mummolassa tällä hetkellä ja mut passitettiin noukkimaan metsämansikoita. Löytyihän niitä, mutta harmi kun ovat niin pieniä ettei voi laittaa heinänkorteen.

Voi lapsuus... Musta on yksi kuva, kun oon ehkä kolme ja mulla on tuollainen kädessä :DD

Mutta siellä oli aivan saakelisti hämähäkkejä! >.< Siitä tuo otsikon nimikin, tunsin itseni ihan Ron Weasleyksi...
Mä rakastan kesää, mutta mä hitto soikoon vihaan ötököitä... Pelkään perhosiakin välillä.



Minäpä kerron yhdestä erittäin hauskasta englantia ja espanjaa puhuvasta koomikosta nimeltä Gabriel Iglesias, kutsuu itseään nimityksellä Hot & Fluffy, ja siten hän nimeää shownsakin :DD Aivan loistava koomikko, oon katsonut pari sen esiintymistä kokonaan, kaverillani oli yksi ja Netflixistä katsoin toisen.
Eräässä showssaan tämä mies eritteli viisi lihavuuden tasoa: "Big, healthy, husky, fluffy and DAMN!" Ja myöhemmin hän sanoikin niitä olevan kuusi, ja se kuudes on "OH HELL NO!" XD
Se pätkä - tai ok, ääniraita - löytyy Youtubestakin, The 6 levels of fatness. Aiiiivan loistava!

Syy miksi mä tätä selitän tässä on se, että aiemmin tänään mä tunsin itseni ihan Gabrieliksi, koska mä sain yhteen mun listaan vielä yhden lisäyksen. Sellaiseen listaan johon luulin olevan mahdoton lisätä mitään :'D
Nimittäin listaan niistä piirteistä, jotka mua ärsyttävät ihmisissä joiden kanssa katsotaan elokuvia.

1. Puhuu kaikkea turhaa ja/tai elokuvaan liittyvää tauotta
2. Istuu täysin hiljaa eikä kertaakaan naura tai edes hymähdä koko aikana
3. Höpöttää ja nauraa koko elokuvan läpi levottomuuttaan tai ettei pelottaisi
4. Huomauttaa kaikki viat, mokat, virheet ja epärealistisuudet

Nyt lista sai lisäyksen :'D

5. Se, kun kesken elokuvan, alle puolessa välissä, joku joka katsoessaan on analysoinut kaiken mitä on nähnyt, ja esittää sitten kovaan ääneen arvion siitä, miten hän uskoo elokuvan loppuvan. Tai arvaa edes kuka on henkilöllisyytensä salannut hahmo.
Tämä koskee erityiseti kauhuelokuvia ja trillereitä, mutta yhtä lailla myös tv-sarjoja.

Mä en analysoi mitään kun katson leffaa tai sarjaa. Mulle kaikki minkä pitäisi tulla yllätyksenä, tulee yllätyksenä, ja se on mun mielestä parasta.
Meillä oli kauhuleffailta kaverin luona keskiviikkona, ja siellä tämä kävi ilmi aika voimakkaasti. Katsottiin elokuvaa nimeltä Sinister, jota en ollut ennen nähnyt, ja keksittyään juonikuvion kaksi jätkää sanoivat ääneen mitä mieltä olivat juonenkulusta ja ratkaisusta. Ja ärsyttävintä on aina, jos he osuvat oikeaan. Ja nyt he osuivat.
Mä vihaan spoilereita yli kaiken, ja siksi tuo varmaankin tuntuu niin rasittavalta...

Ei ilta pilalle mennyt :DD Mua vain huvitti vähän se koko tapahtumaketju: aluksi katsottiin The Cabin in the Woods - yksi parhaista kauhuleffoista i-ki-nä - ja sitä katsoessa toinen näistä jätkistä teki erittäin selväksi että kukaan ei sitten spoilaa. Koska sen elokuvan idea perustuu yllätykseen.
Silti seuraavaa elokuvaa katsoessa hän sitten itse käytännössä spoilasi sen.
Mä tiedän, että oikeaan osunut arvaus ei ole juonipaljastus, mistäpä arvaaja tietäisi mitä tulee tosiasiassa tapahtumaan :DD Mutta kun mä en oikeasti ikinä arvaa _mitään. En mä olisi ikinä arvannut tuotakaan mitä ne sanoivat, elleivät olisi ääneen ajatelleet.
Että FUCKING THANK YOU XD


Nyt tuli melko kuvaton merkintä, koska mä päätin tehdä tällaisen totally pointless -merkinnän. Ja mulla meni valehtelematta joku puoli vuorokautta tämän kirjoittamiseen. Oon mummolassa, ja jostain syystä mun on tosi hankala keskittyä. En tiedä, onko nämä suoraanverrannollisia asioita, mutta ainakin mua häiritsee, miten mun mieli on niin easily distracted.
Teen paremman merkinnän tässä myöhemmin tällä viikolla, noista kahdesta kauhuelokuvasta, joista tässä puhuin :DD

13# If Man in Moon chose you to be a Guardian, you must have something very special inside

Pari tuntia sitten päättyi elokuva, jonka näin nyt kolmatta kertaa. Joten nyt voin jo muodostaa järkevän mielipiteen ja arvion kyseisestä elokuvasta :DD
Kyseessä on yksi kauneimmista elokuvista, joita oon nähnyt:

Viisi legendaa

Jack Frost is more than a myth
Santa Claus is more than a legend
The Sandman is more than a dream
The Tooth Fairy is more than a fairytale
The Easter Bunny is more than a fable
Pitch is more than a nightmare

Ja voi ei kun tässä on kivat ääninäyttelijät~ (Chris Pine, Alec Baldwin, Isla Fisher, Hugh Jackman, Jude Law) En oo katsonut tätä vielä suomeksi, koska se on englanniksi niin kiva :3

Hmm, ainut ongelma tässä on, etten tiedä pitäisikö noista puhua suomen- ja englanninkielisillä nimillä... Kompromissi! Koska en oikein osaa sanoa Jackiä Pakkasukoksi, ja koska Pitchin nimeä ei ole käännetty.

Spoiler alert!
Nyt seriously, tässä tulee jotain major juonipaljastuksia, joten älkäääää lukeko, jos ette ole nähneet!

Tarina alkaa kun Jack Frost aka Pakkasukko kertoo menneisyydestään, siitä miten Kuu-ukko (Man in Moon) kertoi sille sen nimen. 300 vuotta myöhemmin Kuu-ukko nimittää Jackin uudeksi suojelijaksi mahtavan nelikon - Joulupukin, Nukkumatin, Hammaskeijun ja Pääsiäispupun - joukkoon Pitch Blackiä eli Mörköä vastaan.
Mutta kun jetit kaappaavat Jackin ja vievät Pohjoisnavalle, jotta hänestä voisi virallisesti tulla suojelija, Jack toteaa: "You're all hard work and deadlines, and I'm snowballs and fun times. I'm not a guardian."
Hän päätyy kuitenkin auttamaan muita heidän taistossaan Pitchiä vastaan. Ja tapahtumien edetessä Jack saa tietää, että hänellä oli perhe ja elämä ennen kuin hänestä tuli Pakkasukko.

Pitch Black on keksinyt kuinka muuttaa unet painajaisiksi ja on päättänyt saada maailman pelon valtaan. Hänen suunnitelmissaan lapset lopettavat uskomisen suojelijoihin. Ja jos suojelijoihin ei uskota, he muuttuvat lapsille näkymättömiksi, ja heille käy huonosti.
Kukaan ei ole koskaan nähnyt Jackiä, Pakkasukon sanotaan olevan vain sanonta, ja Jackin suurin pelko on, ettei kukaan koskaan usko häneen. Pitch tietää sen, ja yrittää saada Jackin puolelleen samankaltaisilla ajatuksillaan.

Pitch käynnistää suunnitelmansa kaappaamalla Hammaspalatsista kaikki lasten maitohampaat ja Hammaskeijun Pikkukeijut, jotka keräävät lasten maitohampaat tyynyjen alta ja jättävät pienen lahjan. Lapset heräisivät tajuten, ettei Hammaskeiju käynytkään. Suojelijat ja Jack Frost päättävät hoitaa Pikkukeijujen työt.
Samana yönä Nukkumatti ja Jack seuraavat Pitchin painajaisia ja käyvät taistoa niitä vastaan. Mut liittyvät taistoon mukaan, mutta Nukkumatti jää saarroksiin ja häviää kamppailun pelkoa ja painajaisia vastaan. Jack löytää voimansa ja vastustaa Pitchiä, mutta Matti on mennyttä.
Pääsiäinen voisi vielä pelastaa tilanteen, ja Joulupukkikin joutuu toteamaan, että tällä kertaa pääsiäinen on tärkeämpi kuin joulu. Jäniksenkolossa valmistelut sujuvat hyvin, mutta paikalle ilmestyy pieni tyttö, Sophie Bennett, jonka Jack päättää viedä kotiin pelastamansa Pikkukeijun kanssa. Hän törmää Pitchiin ja saa käsiinsä kotelon, jossa on hänen omat maitohampaansa ja muistonsa ajalta ennen kuin hänestä tuli Pakkasukko. Mutta sillä välin painajaiset ovat hyökänneet Jäniksenkolon tunneleihin ja tuhonneet kaikki pääsiäismunat. Lapset menettävät uskonsa Pääsiäispupuun ja he eivät enää näe häntä. Suojelijat syyttävät Jackiä, koska tämän olisi pitänyt olla tunneleissa.
Jack ja Pitch kohtaavat, Pitch yrittää saada Jackin uskomaan, ettei mikään sovi niin hyvin yhteen kuin pimeys ja kylmyys. He voisivat yhdistää voimansa ja koko maailma olisi "sysipimeää ja pakkasta". Hän ei kuitenkaan saa Jackiä puolelleen ja katkaisee tämän sauvan, ettei hänellä olisi enää vastusta.
Jack kuitenkin avaa hammaskotelonsa ja saa muistonsa takaisin. Ennen elämäänsä Pakkasukkona hänellä oli perhe, ja hän pelasti pikkusiskonsa. Siitä hän tietää olevansa suojelija. Hän korjaa sauvansa ja lähtee auttamaan muita. Pitch on jo lyönyt Joulupukinkin ja pistänyt Pohjoisnavan hyrskynmyrskyn. Enää yksi lapsi uskoo - Jamie Bennett. Jackin yritettyä pelastaa Jamien uskon Pääsiäispupuun poika näkee myös hänet. Joku näkee Jackin ensimmäistä kertaa, ja Jack iloitsee sitä ja saa pojan pitämään kiinni uskostaan.
Suojelijat saapuvat viimeisen uskovan lapsen luo huonossa kunnossa, Joulupukin voimat ovat poissa, Hammaskeju ei voi lentää ja Pääsiäispupu on muuttunut pieneksi pörröiseksi kaniksi. He kuitenkin saavat muitakin lapsia mukaansa taistoon Pitchiä ja painajaisia vastaan. Pitch kysyy lapsilta, joko he uskovat mörköön, ja Jamie vastaa:
"I do believe in you. I'm just not afraid of you."
Ja kun hän koskee yhtä painajaishevosta, se muuttuu kultaiseksi unihiekaksi. Eikä aikaakaan, kun Nukkumatti tulee takaisin painajaisen toisensa perään muututtua mustasta kultaiseksi! Pitchin omat painajaiset saavat tämän kiinni, ja lopuksi Jack kruunataan vihdoin virallisesti suojelijaksi. Happy ending, juuri sellainen söpö mitä tältä leffalta odotinkin ^^


Sitten hahmoista.

Nukkumatti on mun lemppari :3

Sillä on nättiä kultaista unihiekkaa ja se ei puhu mitään. Yksi hauskimmista kohtauksista koko elokuvassa on, kun alussa suojelijat miettivät, oliko Pitch todella käynyt Pohjoisnavalla ja jos oli, mitä hänelle pitäisi tehdä. Nukkumatti osoittaa kuuta, mutta kun kukaan ei kiinnitä häneen huomiota tappelunsa keskeltä, Matti ravistaa yhtä Joulupukin tontuista niin että tiuku helisee kovaa.

Viisikon hoidettua kaapattujen Pikkukeijujen työt ja kerättyä kaikkien lasten hampaat, Jamie Bennetin huoneessa Matin käsketään nukuttaa poika, mutta hän osuu unihiekalla kaikkiin muihin. Siksi ne lähtee Jackin kanssa kahdestaan Pitchin perään ja siksi siinä käy niin huonosti. Se on ihan kamala kohtaus, kun Pitch voittaa Nukkumatin. He died his head held high ; - ;

Pitch Black on tosi hyvä pahis

Sellainen liioiteltu brittiaksentti sopii tälle hahmolle tosi hyvin. Ja painajaiset on aika hyvä armeija. Ja musta on hauskaa, miten Pitch ja Nukkumatti on niin samanlaisia, mutta myös ihan toistensa vastakohtia. Musta ja kultainen, pimeä ja kirkas...
Mä en enää muista tarkalleen tarinaa Pitchin menneisyydestä enkä siis toista sitä tähän, mutta se oli traaginen tarina.

Joulupukki on tässä aika badass :DD

Jopa nuo tatuoinnit on loistavat. Sillä on kaksi miekkaa joilla se taistelee ja totta kai reki ja lentävät porot. Ja sitten sellainen asia joka monia tuntuu häiritsevän tässä elokuvassa: Joulupukilla on venäläinen aksentti. Mua se ei häiritse, mun mielestä on kiva että sille on laitettu yleensä joku aksentti, ja että se on täältä Suomen läheltä edes X)
Joulupukinpaja on muuten aika perinteisen nätti, yhtä isoa poikkeusta lukuunottamatta: tässä pajassa tontut eivät tee lahjoja. Vaan jetit tekevät :DD Ne jetit on hauskoja eikä niiden puheesta tai mouruamisesta ota selvää. Mutta tontut on ihan parhaita! Sellaisia pieniä höpsöjä.
Jack: "I thought the elves make the presents."
North: "We just let them believe that."
Tuon sananvaihdon jälkeen ne tontut testasivat jouluvaloja XD Ihan freaking hilarious scene.

Hammaskeiju

Niin nätti keiju! Mä tykkään muutenkin keijuista ihan mielettömästi ja tässä leffassa keijut oli kauniita ja söpöjä. Hammaskeiju oli jotenkin vähän höpsö ja sellainen tosi innokas, meni ihan sekasin tavatessaan Jackin ja uteli ovatko sen hampaat todella niin valkoiset kun sanotaan :DD Se oli ihan fiiliksissä kun pääsi kentälle Pikkukeijujen töitä tehdessä, sanoi ettei ole ollut kentällä 440 vuoteen.
Ja oi ne Pikkukeijut, sellaisia pikkuisia kolibreja x3

Ja Pääsiäispupu!

Se on iso ja cool ja sillä on bumerangit aseena :DD Ja sillä on aussiaksentti ^^  Toisinaan se kuulostaa mun mielestä tosi kivalta, esim tässä elokuvassa.
Jäniksenkolo (englanniksi Warren, mutta sille ei ole oikeaa suomennosta, enkä muista mitä leffassa sanottiin) on ihan tosi vihreä ja niillä pääsiäismunilla on jalat!
Ja ei oo mitään söpömpää kun Pääsiäispupu, jolta on kadonnut voimat XDD <3

Sitten päähenkilö, Jack Frost~

Sanovat että 90% katsovat tämän hänen takiaan. Itse en katsonut :DD

Ei sinänsä mitään uutta että päähenkilö on sellainen kapinallinen ja vähän erikoinen. Ei myöskään ole mitään uutta, että sivujuoni kulkee päähenkilön etsiessä itseään. Mutta ei myöskään ole mitään uutta, että se toimii! Kliseet ovat kliseitä syystä.
Jack Frost on ilkikurinen ja pitää hauskapidosta. Joulupukki on sanonut Jackille: "Find your center." Ja myöhemmin, muistojensa pohjalta hän ymmärtää, että hänen "ytimensä" on hauskanpito.
Lopulta myös Pitch on voitettu, pitämällä hauskaa ja uskomalla.

Jackin tarina on aika traaginen, myös. Ne olivat sen siskon kanssa jäällä luistelemassa, mutta se jää alkoi murtua. Jackin onnistui pelastaa siskonsa, mutta putosi itse jään läpi. 300 vuotta myöhemmin Jack saa tietää tästä. Mä mietin vaan sitä perhettä, joka on jäänyt suremaan, ja se on tosi murheellista ><
Ja ei hyvää päivää, asioita joita en itse välttämättä kovinkaan usein huomaa elokuvista... Joku oli sanonut, että Jackin pelastama Pikkukeiju näyttää sen pikkusiskolta. Joku toinen oli todennut siihen että jumalauta voi sanoa jostain hiton kolibrista että se näyttää siltä siskolta. Mutta sitten tämä ensimmäinen osoitti, miten molemmilla oli pari luomea oikean silmän alla. Sattumaa? I doubt that.

Jack~ Oli se vaan söpö kun sillä oli ruskeat silmät

Rakastan sitä miten nää hahmot kiusoittelee toisiaan koko ajan. Jack on häirinnyt Pääsiäispupun töitä aiemmin, se haukkuu pupua kenguruksi kaiken aikaa aksentin tähden. Ja Joulupukki jaksaa aina muistuttaa että joulu on paljon tärkeämpi kuin pääsiäinen.
Jack myös sanoo suojelijoisen vain keksivän uusia tapoja lahjoa lapsia.
Tahatonta komediaa. Mä rakastan sitä x3
Ja tässä ei ollut turhaa romantiikkaa! :DD Parasta<3


Hmm... tämä on taas yksi niistä elokuvista, jotka pakottavat ajattelemaan. Mä toisaalta rakastan sitä tunnetta, kun tulen erittäin tietoiseksi itsestäni, ja toisaalta vihaan sitä. Vähän samaan tapaan kuin kauhuleffa voi olla kamalinta mitä koskaan on nähnyt, mutta samalla parasta :DD
Tämä leffa sai mut ajattelemaan lapsuutta ja sitä miten itsekin on uskonut noihin hahmoihin. Jos pystyisin, mä haluaisin uskoa vieläkin. Haluan sanoa että uskon, vaikken oikeasti uskokaan. Mun mielestä olisi hienoa, jos kaikki tämä olisikin totta.
Mutta mä tulin tosi tietoiseksi siitä, miten kamala tilanne se oli näille kaikille hahmoille, kun lapset lopettivat uskomisen. Ja mä päätin, jo ensimmäisen katselukerran aikana, että sinä päivänä kun mä saan kersan, kerron sille kaikki mahdolliset sadut näistä hahmoista ja aion saada sen uskomaan näihin niin kauan kuin mahdollista :3


Voi ei, tämä on kyllä yksi parhaista animaatioista ikinä. Tähän loppuun laitan vielä kuvia, jotka näyttävät, miksi tämä on ehdottomasti kauneimpia elokuvia maailmassa ^^

 

(Kuvat on Googlen kuvahaun kautta löydettyjä, mutta osa on Tumblrista)