Väärässä olin taas, näin melko mukavan määrän elokuvia tänäkin vuonna ja melko laajasti jos jonkinmoista genreä: kauhua, fantasiaa, sci-fiä, romantiikkaa, komediaa, draamaa... Siinä missä joinakin vuosina on tuntunut, että käyn katsomassa vain scifiä, kauhua ja post-apokalyptsisia elokuvia, tänä vuonna piirretyt olivat tosi suuressa osassa.Vuosi alkaa myös piirretyllä :D
Vielä koska kertaus on opintojen äiti, tässä ensimmäinen merkintäni tästä aiheesta, sieltä voi lukea arvosteluperusteita. Joskin tässä vuosien kuluessa on mun tekstit muuttuneet aika paljon.
Tässä siis Oskar-gaala vuoden 2016 elokuvista by minä~ Kävin elokuvissa yhteensä 29 kertaa.
1. 12.1.2016 Kunnon Dinosaurus (7/10)
Paaken kanssa Kokkolassa. Viimeinen elokuvani Kokkolassa toivottavasti ikinä. Oli ...kiva... käydä katsomassa tämä suomeksi lasten seassa, mutta iso sali oli käytännössä tyhjillään, joten tämä oli oikeasti kaikin puolin positiivinen kokemus. Harmi vain, että leffa ei ollut tosiaankaan parhaasta päästä.
Elokuva rinnakkaisesta todellisuudesta, jossa meteori ei koskaan osunut Maahan ja dinosaurukset eivät kuolleetkaan. Joten dinosaurukset ovat hyvin kehittyneitä, niillä on asumukset ja ne harjoittavat maataloutta ja niillä on vahvoja arvoja ja perinteitä. Ihmiset taas ovat jääneet kehityksessä eläinten tasolle ja ovat villejä.
Mä menin katsomaan tämän lähinnä siksi, että se on Disney Pixaria ja koska halusin päästä näkemään ihan rehellisen lastenelokuvan pitkästä aikaa. Se oli kuitenkin kaiken kaikkiaan vain hiukan turhan yksityiskohtainen kopio aiemmista Disney-elokuvista. Päähenkilö halusi painaa tassunjälkensä eli merkkinsä maailmaan, joka oli suoraan Karhuveljeni Kodasta ja tästä tapauksesta koko tarina lähti liikkeelle. Isän kuolema taas oli suora kopio Leijonakuninkaasta.
Joillekin mun kavereille hahmojen ällösöpöys on ihan No Go, mutta mua ei söpöys haittaa. Mä pidin tosi monesta asiasta tässä elokuvassa. Siitä miten Arlo ja Spot oppii kommunikoimaan keskenään ja siitä kun ne puhuivat perheistään. Tulikärpäsistä ja siitä, miten Arlo pikkuhiljaa rohkaistui. Mä en jotenkin ajatellut, että tässä olisi ollut noin mustavalkoista pahista niin yllätyin, ja yllätyin myös siitä, kuka se pahis lopulta oli, koska jotenkin luulin, että kyseiset hahmot oli vaan harmittomia pelleilijöitä. Loppu oli myös tosi koskettava, vähän surullinen myös x)
Mä yllätyin siitä, miten inhorealistinen tää oli xD tavallaan ällöttävä. Lähikuvaa iilimadoista, jotka imi verta; Spot syömässä ötököitä, joita Arlo oli juuri kutsunut kavereikseen ja muutenkin kaikenlainen lihansyönti oli otettu tähän aika karuksi teoksi :D
Nauroin, kun taas oli mukana kohtaus, jossa päähenkilöt ovat ihan aineissa. Arlo ja Spot söi mätiä hedelmiä ja tuli niistä ihan känniin ja alkoivat nähdä tosi outoja hallusinaatioita. Mitähän nää animaattorit oikein polttelee kirjoittaessaan ja animoidessaan? Tää oli lyhyen ajan sisään jo ties kuinka mones elokuva, missä jouduin tätä kysymystä pohtimaan xD
2. 6.2.2016 The Revenant (8½/10)
Iskän kanssa. Halusin nähdä tämän DiCaprion takia ja koska se näytti musta mielenkiintoiselta ja olin kiinnostunut karhukohtauksen teknisestä toteutuksesta. Näin tämän vielä ennen Oscar-gaalaa ja arvelin siis, että kyseessä on DiCapriolta tosi kova suoritus, ja olin ihan järkyttävän onnellinen kun se vihdoin voitti sen pystin. Toisaalta tää oli mulle muutenkin tosi kiva vuosi palkintogaalan suhteen, koska kaikki pää- ja sivuroolista ehdolla olevat oli näyttelijöitä joista hirveästi pidän, niin tää olisi myös ollut ensimmäinen vuosi, kun DiCaprion häviö ei olis mua vihastuttanut :D
Tässä leffassa oli jotain, mistä pidin tosi paljon. Se oli graafinen ja väkivaltainen ja päähenkilön matka oli järkyttävän vaikea ja pidempi kuin olin olettanut. Mua kiinnostaa todella, miten se karhun hyökkäys on tehty, koska se näytti tosi hyvältä.
Juonellisesti ei mitään erikoisia käänteitä vaan suoraviivaista tekemistä, alussa kulutettiin tosi paljon enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ehkä pitkitetyn alun takia DiCaprion dramaattinen haudastanousu ei ollut niin dramaattinen kuin ehkä olisi toivonut.
Uskomattoman hienoja kuvia ja maisemia. Kuvauksellisesti ja ohjauksellisesti tosi hieno, pitkiä kuvia, jopa niin pitkiä, että huolestuin jatkuvuudesta auringonvalon kanssa, mutta kaikki soljui nätisti eteenpäin ilman klaffivirheitä. Plussaa siitä! Tunnelmasta tipahdin hetkittäin vain siksi, että jokaikinen kohtaus alkoi laajalla maisemakuvalla, jota seurasi lähikuva esim. kuusenoksasta. Tätä tapahtui säännöllisesti koko leffan läpi ja siksi huomasin sen.
Tykkäsin. Ostettiin. Katsoisin ehdottomasti useamman kerran. Mutta täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa näyttelijä oli parempi kuin elokuva.
Ruusun kanssa. Sarjassamme Aika monet suuttuivat näyttelijävalinnasta, mutta mä en voi sanoa, että tässä mikään olisi henkilökohtaisesti mua häirinnyt. Tämä oli kamalan hyvä draamaelokuva. Yleensä käyn katsomassa vain harvat ja valitut draamat leffateatterissa, koska mä pyrin säästämään rahani visuaaliseen hehkutukseen, joka on kannattavaa katsoa isolta ruudulta.
(Anteeksi jos menee nyt historiantiedot väärin) Tämä leffa kertoi siis yhdestä maailman ensimmäisistä tunnetuista trans-ihmisistä, ja vissiin myös yhdestä maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdonleikkauksista. Tässä elokuvassa oli mielettömän kauniita vaatteita ja värejä, ja koko elokuvan tunnelma miellytti mua. Alicia Vikanderin hahmo oli maalari ja jo pelkästään se toi tähän elokuvaan kauneutta.
Päähenkilö (Eddie Redmayne) on siis syntynyt miehen kehoon mutta tuntee olevansa oikeasti nainen. Se on naimisissa Alicia Vikanderin kanssa (anteeks kansalaiset, mä en muista näiden hahmojen nimiä kun olivat tanskalaisia :'''D) ja harmittomien pukuleikkien kautta se alkaa tajuta itsestään sen, mitä on yrittänyt torjua. Tää on tehty hirveän hyvin. Dramaturgia toimii ja mua ainakin ahdisti koko leffan läpi, koska päähenkilön kärsimys on tehty niin hyvin, kyllä mun mielestä näyttelijävalinta toimii erittäin hyvin, Eddie on hyvä näyttelijä. Tässä tuntee sen, miten hankala sen hahmon on omassa kehossaan ja elämässään olla.
Tosi hyvin ohjattu ja käsikirjoitettu ja kuvattu. Tässä on kamerassa ollut joku ihana linssi ja kaikki kuvat on tosi nättejä kun kohde on tarkka ja kaikki muu ihan blurria. Niin kaunis elokuva etten kestä. Valitettavasti katarsis jäi lopussa pienemmäksi kuin olisi ehkä halunnut, kun tämän tarinan loppu on niin surumielinen, ja siitä ainoa miinus pisteissä.
4. 4.3.2016 Zootopia (9½/10)
Paaken kanssa. Voi kun olis iskän kanssa päässyt. Oltiin muka menossa katsomaan enkuks mut se olikin suomeksi xD Ihan sama. Näin jouluna tästä pätkän Samu Sirkan joulutervehdyksessä ja nauroin niin paljon, että tiesin jälleen välttyväni pettymyksiltä.
Tää oli ihan mielettömän hyvä! Ei mikään itkuleffa vaan mä nimenomaan nauroin ihan hulluna pitkästä aikaa. Nauroin replikoinnille, hahmoille, yllättäville käänteille, kekseliäisyydelle...
Tässä elokuvassa oli hurjan oivaltava idea, eläintenkaupungissa oli paljon erilaisia toimintoja ja palveluita eri eläimille, eri kokoisia ovia junassa eläinten koon mukaan, laiskiaisia autorekisterikeskuksessa töissä, nudistieläimet...
Tää oli hirveän kiva. Ei ehkä Disney-tyylinen, täytyy myöntää, mulla tuli enemmän joku Dream Works mieleen tästä tyylistä. Tää oli siis rikostarina, ja perimmäisenä ajatuksena pohdittiin rasismia ja siitä aiheutuvaa pelkoa. Eläinten yhteiskunnassa, jossa nykyään saalis- ja petoeläimet elävät sulassa sovussa keskenään, petoeläimet alkavat muuttua yksi kerrallaan takaisin villeiksi saalistajiksi. Päähenkilö, Zootopian ensimmäinen pupupoliisi Judy, saa kuulla irrallisen pätkän keskustelusta, jossa tohtori toteaa, että villiintyminen saattaa johtua eläinten biologiasta ja vaistoista. Judy levittää tämän tiedon medialle tajuamatta sen vaikutusta, ja pian Zootopiassa vallitsee pelko petoeläimiä kohtaan. Tää oli siis tosi ajankohtainen elokuva. Tosi hyvä sanoma.
Mua harmittaa, että arvasin ihan viimeisimmän loppuratkaisun. Mutta mä en onneksi arvannut, kuka lopullinen pahis oli. Ja ihan viimeiset parikymmentä sekuntia tulivat ihan puskista xD loistava lopetus!
5. 19.4.2016 Viidakkokirja (7/10)
Iskän kanssa. Näin tästä varhain mainoksia facessa, ja niiden otsikoissa sanottiin "arvaa, kuka on käärmeen ääninäyttelijä". Kuulin videolta, että se on Scarlett Johansson ja näin, miten hyvä casti koko eläinkunnalle oli nimitetty ja päätin, että varmasti tää on katsomisen arvoinen.
Mulla on Viidakkokirjan mentävä aukko Disney-sivistyksessä, enkä mielestäni koskaan oo nähnyt sitä leffaa. Oon vaan lukenut sen Disney-kuvituksella varustetusta satukirjasta ja kuunnellut näitä kahta tunnetuinta biisiä mun Bibbidi Babbidi Buu -levyltä ^^
Tää oli kyllä hurjan hyvin tehty. Miten tää on tehty? Onko Mowglin näyttelijä hyppinyt vain greenscreenillä varustetussa ...tyhjiössä... ja kaikki eläimet ja muut on lisätty jälkeenpäin. Melkoista elokuvantekoa... Nyt lisämateriaalia nähtyäni tiedän, että kyllä, Mowgli on hyppinyt bluescreenillä vuoratussa huoneessa.
Tää oli kiva ja hauska ja välillä aika rajukin. Oli tosi mukava oppia uutta tarinasta, jonka luulin muistavani hyvin. Toki enhän mä pysty varmaksi sanomaan, kuinka paljon tähän on draamaa lisätty verratuna alkuperäiseen piirrettyyn. Tosi koskettavia kohtauksia oli myös mukana, esim. kun Mowgli auttaa pienen elefanttipoikasen ylös syvästä kuopasta, jonne se olisi muuten kuollut. Se oli suuri ja elokuvallinen hetki.
Ainut mikä tässä jäi häiritsemään oli se, että vanhat tutut laulut oli käännetty uudestaan! Siis mä oon tottunut, että lauletaan "Onhan tää karhun elämää, saa päivät mettä kämmentää..." eikä mitään että "Peruskarhukkeet!" :''D lauloin itsekseni hiljaa _oikeita suomennoksia enkä lukenut käännöksiä :D
Ja se orankikuninkaan laulu! Siinä lauletaan jotain että "ubbiduu, I wanna be like you-u-u..." niin se oli käännetty että "Däädidää, mä haluun olla kuin sää-ä-ä" ja mä meinasin kuolla nauruun, koska däädidää oli liian hauskaa.
6. 24.4.2016 Kung Fu Panda 3 (5/10)
Iskän kanssa. Jatkumona kahdelle edeltäjälleen, jotka olivat loistavia. Tää kolmas taas... ei niinkään. Tää oli tän uuden sukupolven animaatioelokuvia, jotka on tungettu niin täyteen toimintaa ja tehosteita ja vitsejä, etten nähnyt tarinaa kaiken sen roinan alta.
Miksi sanon näitä uuden sukupolven animaatioiksi? Koska mun lapsuuden Disney-leffat eivät olleet tällaisia. Joojoo tää onkin Dream Worksin eikä Disneyn, mutta DW myös on ollut mun mielessä tunnettu laadusta. Egyptin prinssi, Tie El Doradoon...
Siis tässä Kung Fu Pandassa oli oikeesti hyvä juoni! Pahis oli hyvä ja mä olisin monessa kohtaa ollut tosi jännittynyt tai jopa peloissani, ellei joka ikistä koskettavaa tai jännittävää hetkeä olisi vedetty vitsiksi. Mua oikein suututti katsoa tätä välillä. Hurjan viisikon jäseniä kaapattiin/tuhottiin ja koko kohtaus vedettiin vitsiksi. Siitä olisi saanut oikeasti hienon kohtauksen ja hyvää jännitettä!
Mutta, juoni tosiaan oli hyvä. Tykkäsin perheteemasta, olisin vain toivonut, että sitä olisi käsitelty syvällisemmin eikä taas kerran vitseillä. Jos tästä leffasta olisi otettu puolet vitseistä pois ja annettu jännittävien käänteiden olla oikeasti jännittäviä, tää olisi ollut hurjan hyvä elokuva.
7. 24.4.2016 Batman vs. Superman: Dawn of Justice (8½/10)
Iskän kanssa. Tää oli vään tällainen mennäänkö vai eikö mennä -kokemus ja arvelin, että ostamatta ainakin jää. Mutta on sitä välillä hauska nähdä sci-fi mättöä. Ja täytyy kyllä myöntää, että tää on just sen tyylin räiskintää mitä tykkään sillon tällön katsoa ja tällaisen genren edustajana oikein viihdyttävä.
Olin välillä ihan fiiliksissä tästä leffasta. Ben Affleck ei ollut yhtään niin paska Batman kuin mitä olin itselleni tarkoituksella pelotellut. Alfred oli kyllä ihan liian nuori verrattuna siihen mitä oon tottunut. Tässä leffassa oli ihan hyviä ajatuksia ja mä olin tosi innoissani Justice Leaguen lyhyestä esittelystä ja Wonder Womanin theme-musa oli hyvä. Mua harmittaa vain, ettei juonnkäänteelle ollut mitään syytä. Tai siis... Batman hakkaa Supermania jossakin murskatun talon katolla ja yhtäkkiä Superman sanoo "Martha", ja molempien äijien äidit sattuu olemaan nimeltään Martha ja Batman sit lakkaa hakkaamasta, saa jonkun ilmestyksen ja tajuaa miten päin asiat onkaan. Kyllä vähän lässähti.
Lopusta tykkäsin. Käyn varmaan katsomassa Justice Leaguenkin sitten kun sellainen joskus ilmestyy.
8. 27.4.2016 Captain America: Civil War (9/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Jatkumona neljä (nykyään jo viisi) vuotta sitten alkaneelle Marvel- ja Avengers-fanitukselleni ja kasvavalle innolle siitä, miten tämä pitkään kasvatettu tarina tulee lopulta päättymään.
Mulle katsojana ironista että tulee putkeen kaksi näin erilaista monen supersankarin elokuvaa joista toinen oli selkeästi parempi. Vaikkei näillä elokuvilla ole juuri arvosanallista eroa, oli Civil War ihan hirveän paljon parempi oikeasti. Mä vain vertailen näitä aika eri tavalla ja arvio perustuu tosiaan ensireaktioon ja siihen fiilikseen, mikä jää elokuvan jälkeen.
Tää oli kyllä hurja. Huomasin tässä selkeän elokuvaleikkauksellisen kaavan, joka esim. ensimmäisestä Avengersista on mulle tuttu, ja tää alkoi tosi synkästi. Koko Avengersin jengi vaipui synkkyyteen koska heidän pelastaessaan kaupunkia 12 sivullista kuoli. Siinä missä DC:n Superman-elokuvassa tuhotaan paikkoja mistään välittämättä, Marvelin sankarit on ihan maassa, kun aiheuttavat verrattain harvan sivullisen kuoleman.
Näiden jakautumista oli ikävä katsoa. Musta oli silti jännä nähdä, kuka onkaan kenenkin puolella. Ja oli ihana nähdä Bucky taas, mä tykkään Buckysta hahmona hirveästi ja Sebastian Stan on ehana~
Muistikuvien hämärtyessä osaan sanoa aika vähän, mutta mä tykkäsin tästä elokuvasta loppuun asti. Jotkut sarjakuvan lukeneet valitteli sitä, mihin kohtaan leffa lopetettiin mutta musta se toimi. Ei lopetettu kaikista isoimpaan taisteluun vaan kahden henkilön väliseen kamppailuun.
Vitsit ei oikein toimineet... Mä nauroin ääneen vain, kun Tony kutsui Peter Parkerin Hämähäkkimies-pukua potkupuvuksi. Martin Freemanin esiin astuminen aiheutti salissa teinityttöjen kikattelua ja muuta turhanpanttia mölinää ja mä mietin missä vaiheessa supersankarien fanikanta on muuttunut tällaiseksi. En pureudu tähän aiheeseen esittämällä kysymystä muussa kuin retorisessa mielessä koska en halua aloittaa sitä keskustelua xD
9. 4.5.2016 Metsästäjä ja talvinen taistelu (5/10)
Iskän kanssa. Mä tykkäsin Lumikki ja Metsästäjä -elokuvasta tosi paljon ja ajattelin, ettei tässä voida siitä pahemmin metsään mennä, mutta olin kyllä väärässä, surettaa myöntää. Tää oli niin kesy, että pienet lapsetkin olisi voineet katsoa tän. Tää poikkesi tyylillisesti tosi rajusti edeltävästään, ei juuri väkivaltaa eikä kuolemia eikä tämä jostain syystä säväyttänyt yhtään, kun kaikki oli jätetty niin kesyksi. Tässä oli peikkoja ja muuta, mikä näytti melko lupaavalta, jos olisi uskallettu pistää vähän jännitystä peliin eikä vedetty kaikkea vitsiksi (nyt vasta tajusin, että tässä häiritsi samat asiat kuin Kung Fu Pandassa).
Täytyy silti myöntää, että tässä elokuvassa on ollut hyvä traileri ja markkinointitekniikat, koska mä en tosiaankaan arvannut tapahtumia etukäteen. Tää oli ihan hyvin tehty ja oli saatu riittävästi edeltävän elokuvan näyttelijöitä mukaan, että saatiin juonet nivottua yhteen. Tää oli silti liian siirappinen, ehdottomasti.
10. 7.6.2016 X-Men: Apocalypse (10/10)
Iskän kanssa. Tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa siitä asti, kun edellisen x-menin lopussa näytettiin tästä pieni maistiainen.
Tästä tykkäsin! Tää valitettavasti vain tukee mun jo huomaamaani teoriaa siitä, että mun mielestä parhaat x-menit on ne joissa Wolverine ei ole pääosassa :'D kuulostaa hirveältä, mä rakastan Wolverinea ja Hugh Jackmania mutta sillä on soololeffojakin niin monta että musta on kiva, jos x-meneissä joku muu olisi pääosissa. Plus, paljon enemmän kuin Hugh Jackmania, mä rakastan James McAvoyta, sitä kattelisin ihan missä vaan erittäin mielelläni~
Tää oli kyllä hirveän hyvä elokuva. Huumori toimi ja oli hyvää toimintaa ja paljon mutantteja ja aika hyvää draamaa myös mistä yllätyin. Oon alkanut nykyään tottua siihen, että tarinat on melko pinnallisia.
Tässä tapahtui nyt McAvoyn näyttelemän Charlesin hiustenlähtö (joka btw on yksi isoon juonelliseen kohokohtaan liittyvä yksityiskohta ja taas mua sylettää, että DVD:n kannessa on kuva siitä kaljuna, thumbs up taas ihmiset), Quicksilver saapui taas varastamaan shown, Hugh Jackman teki hyvän cameon ja Wolverinen kiintiö-fuck-sana oli annettu Magnetolle.
Muhun iski tää tarina ja tapahtumapaikat ihan täysillä. Joku tossa vanhassa Egyptissä kiehtoo ja sieltä oli tämän leffan pahis.
Mä en keksi mitään valitettavaa, siksi täydet pisteet ^^
11. 14.6.2016 The Conjuring 2 (8/10)
Iskän kanssa. Tässä oli melko mielenkiintoinen keissi, koska teatterissa en pitänyt tätä kovin ihmeellisenä, mutta myöhemmin DVD:llä se oli musta tosi hyvä. Odotin tältä totta kai ihan hirveästi, koska ykkösosa oli ollut niin hyvä.
Mutta tässä oli tosi mielenkiintoisia juttuja ja nunnan näköinen demoni oli oikeesti aika kauhea. Oli enemmän kerroksia kuin kauhuleffoissa yleensä ja se teki tästä jännempää kuin normaalista riivauselokuvasta :D Oli muutama hyvä jump scare ja hyviä lisäyksiä, mutta tässä oli ehkä pikkusen liikaa tavaraa. Yksi perheen lapsista änkytti ja sekin oli osa tarinaa, toki siihen liittyvistä elementeistä sai hyvää pelottelua aikaiseksi.
Tää oli siitäkin jännä kauhuleffa, että tää oli yksi niistä harvoista, jotka olivat myös melko siirappisia. Tässä paneuduttiin paljon Edin ja Lorrainen rakkauteen ja se oli tässä aika kantava voima. Laulettiin Elvistä ja sanottiin söpöjä asioita, melko erilainen meininki kuin kauhussa ikinä.
Oon oikeastaan pettynyt vain yhteen asiaan, ja se on se, millä nää kaksi leffaa nivottiin yhteen. (SPOLER ALERT! Teitä on varoitettu!) Ykkösleffassa Ed kertoo auttamansa perheen isälle, että yhdellä heidän "keikallaan" Lorraine näki jotain niin kamalaa, että sulkeutui moneksi päiväksi eikä ole sen jälkeen ollut entisensä. Ne ei kertoneet koskaan mitä se näki, koska tuollainen tieto voi tosi helposti lässäyttää tarinan, jos ei se oli tarpeeksi kauhea asia. No, tässä kakkosessa Lorraine nyt vihdoin avautui, ja sanoi, että "demoni oli näyttänyt hänelle Edin kuoleman".
Trää trää ja töttöröö, kylläpä lässähti. Ehkä mä olen kyynikko, mutta en kyllä pitänyt tästä ratkaisusta. Nyt täytyy myös myöntää, etten tiedä onko tuo niitä asioita, jotka ovat tosiaan totta. Nämä leffathan "perustuvat tositapahtumiin" - kuka sitten uskookin ja kuka ei - mutta oon kyllä niin varma kuin vain aiheesta lukemattakin voin olla, että tuo kyseinen asia on elokuvatekijöiden lisäys.
12. 21.6.2016 Warcraft: The Beginning (7/10)
Iskän kanssa. En ajatellut ensin mennä katsomaan, mutta annoin periksi, kun iskä halusi sen nähdä. Yleensä en tykkää tämäntyylisestä fantasiasta, mutta täytyy myöntää että tää oli aika kiva leffa. Yksi isoista syistä oli varmaan Travis Fimmel, ai että mä tykkään siitä ja sillä on upeet siniset silmät.
Tykkäsin hahmoista ja yllätyin juonenkänteistä, yhdestä isosta kuolemasta varsinkin. Tää oli paljon monipuolisempi kuin olin odottanut ja se pelasi tän leffan puolelle.
Tää oli ekaosaksi tosi hyvä. Sillä oli selkeä loppu, että mä en kuole, jos ei näitä koskaan jatketa, mutta jäi myös hirveän paljon kysymyksiä ja maailma ja hahmot on vasta esitelty ja kiinnostuin kyllä kamalasti tarinasta ja siitä kuinka se etenee.
13. 28.6.2016 The Wave (9/10)
Iskän kanssa. Tää oli ihan iskän päätös ja onneksi mentiin katsomaan! Norjalainen katastrofielokuva missä iso aalto vyöryy vuoristokaupungin yli, ja tosi hyvin tehty. Mietin että varmaan ihan kamalan kallis elokuva. Suomessa annetaan vain pari hassua miljoonaa isonkin leffan tekoon niin välillä tuntui siltä että tämä pätkä on varmaan kuluttanut koko Norjan vuosibudjetin xD
Annettiin aikaa tapahtumien kehittymiselle, heti ei alettukaan panikoida. Tässä näytettiin tosi yksityiskohtaisesti monia eri vaiheita läpi ja tykkäsin siitä, miten teknisiäkin asioita tässä näytettiin, koska se tuntui realistiselta.
Tää oli hyvä, koska tässä oli realistisen tuntuisia hahmoja ja hyvää draamaa, tunnelma pysyi yllä koko ajan. Vain yhdessä kuvassa huomasin green screenin käytön ja se heitti hetkeksi tunnelmasta, mutta se oli onneksi vain se yksi kuva.
Kun leffa alkoi iskä sanoi "mennäänkö Norjaan", kun oli niin nättejä maisemia ja ihanan rauhallisen näköistä, mutta kun leffa loppui iskä sanoi "ei mennäkään" xD Koska koko tän leffan pointti oli, että tää nimenomainen katastrofi voi periaatteessa tapahtua koska vaan.
14. 17.7.2016 Tarzanin legenda (7/10)
Iskän kanssa. Ja koska joku juttu näissä satujen toisinnoissa tai jatko-osissa kutsuu mua. Kamala meteli nostettu siitä, ettei Tarzania voi näytellä ruotsalainen mies, mutta mä tykkäsin siitä, että Alexander muistuttaa ulkonäöltään vähän Disneyn piirrettyä Tarzania ^^
Ihan hyvää toimintaa ja dialogia ja luonnonläheisyys viehätti ja Afrikka näytettiin jokseenkin erilaisena kuin mitä oon tottunut yleensä elokuvissa. Juonellisesti tässä oli aika helppoja ratkaisuja eikä tää ehkä siksi jättänyt mitään kovin suurta vaikutusta, mutta mä pidin tästä silti. En kadu että kävin katsomassa.
Eniten tykkäsin pienistä yksityiskohdista, esim. kun Tarzan puhui lapsijoukolle siitä, miten hänen käsiensä luut on muuttuneet rystysten varassa kävelystä johtuen.
15. 21.7.2016 Independence Day: Resurgence (6/10)
Iskän kanssa. Katsoin tämän ykkösosan vasta pari päivää ennen kuin käytiin katsomassa tämä. Ykkösosaa mä pystyn parhaiten kuvaamaan sanoilla "ihan jännä". Se kuvaa sitä ehkä parhaiten. Ihan jees. Mutta on paljon parempaakin sci-fi räiskettä nähty, mä varsinkin kun katson sitä ihan asiakseni.
Oli tää jatko-osa ainakin paljon jännempi ja toiminnallisempi. Valitettavasti en taas muista tästä paljon mitään sanottavaa, mutta se mitä tästä muistan oli tää vanhempi homopari, Oli ne vaan sulosia yhtäkään pusua vaihtamatta.
16. 22.7.2016 Star Trek Beyond (7/10)
Iskän, Emmin ja Sofian kanssa. Jälleen syynä fandomin seuraaminen. Tätä olin kyllä odottanut, mutta täytyy myöntää että vähän kylmäksi jätti. Meidän seurueesta kaksi tietää Star Trekista kaiken ja ne oli ihan kikseissä tästä leffasta, mutta mulle tää ei auennut ihan ehkä samalla tavalla. Mä luulen, että siinä oli aika paljon fanserviceä nimenomaan vanhojakin faneja ajatellen ja ne taas pelkästään uusimpia tuotoksia katsoneen jättivät vähän ulkopuoliseksi ainakin kun vieressä hehkutettiin asioista, joita ei itse ollut huomannut. Siinä ei mun mielestä ole mitään vikaa, fanservice on siis erittäin jees, eikä tää sen takia varmasti ollut huono leffa, mutta valitettavasti sen vieressä tapahtuneen hehkutuksen vuoksi musta tuntui että jään jostain paitsi :D
Mulla on iso henkilökohtainen ongelma tän Saran kanssa, joka oli nyt taas jonkun kielen keksinyt tähän leffaan niin se pisti mut välissä aina kiristelemään hampaita mikä on harmi.
Yksi jännimmistä kokemuksista oli silti ehkä Anton Yelchinin suorituksen seuraaminen melkein kuin haudan takaa, kun se oli sattunut kuolemaan aiemmin kesällä.
Mä en osaa sanoa, mitä tästä puuttui. Oli Idris Elba pahiksena ja paljon toimintaa ja juonenkäänteitä, mutta jotain jäin kaipaamaan. Into Darkness on kyllä musta parempi, mutta haluisin nähdä tän jostakin uudestaan, että voisin ajatella vielä uudestaan tätä leffaa kokonaisuutena.
17. 28.7.2016 Lights Out (9/10)
Iskän kanssa. Tästä olin pitkään tosi fiiliksissä ja odotin ihan innolla. Oon katsonut samannimisen kauhulyhärin joskus kauan sitten ja se oli ihan mielettömän hyvän, ja nyt vissiin sitten joku elokuvayhtiö oli ostanut sen tarinan oikeudet tai jotain, mutta saatiin aiheesta kokopitkä leffa ja lyhärissä näytellyt nainenkin sai oman pienen sivuosaroolin elokuvaan.
Tää oli ihan hirveän hyvä ja pelottava! Oli keksitty ihan hyvä tarina tämän loistavan idean tueksi ja sitä osattiin toteuttaa ilman että se tuntui Paranormal Activity -elokuvien tyyliseltä toistolta. Näyttelijät näytteli aika hyvin ollakseen vähemmän nähtyjä kasvoja kuitenkin. Perheteema toimi koska koko leffan juoni keskittyi perheen sisällä tapahtuviin asioihin (mua yleensä nimittäin häiritsee aivan suunnattomasti kauhuleffojen päälleliimatut perheteemat joilla vain yritetään täyttää tarinaan jääviä ajallisia ja tunteellisia aukkoja).
Lisähuomiona vielä, että oli tarpeeksi lyhyt häntä lopussa~ Helpoin keino lässäyttää kauhuleffa on liian pitkä häivytysosa sen jälkeen kun ratkaisu on jo tullut.
18. 29.7.2016 Ice Age 5: Törmäyskurssilla (4/10)
Iskän kanssa. No totta kai, kaikki edellisetkin nähty ja ostettu.
Siis voi holy shit mikä määrä kaikkea turhaa pelleilyä! Nyt kun muistelen jälkeenpäin, mä en edes muista että tässä leffassa olisi ollut mitään edes vähäsen järkeenkäyvää tarinaa!
Koko tarina ensinnäkin alkaa sillä että Jyrsis iskee tammenterhonsa jäähän ja onnistuu vahingossa laukaisemaan liikkeelle jäätyneen avaruusaluksen ja pelleilee sitten avaruudessa koko elokuvan läpi. Ihan selvä homma, juujuu.
Kirsikan häitä vietetään ja Manu ei tykkää Kirsikan sulhasesta ja kun nää nuoret aikoo muuttaa yksin asumaan, Manu vetää siitä ihan pultit. Enkö mä just sanonut, kuinka mä vihaan päälleliimattuja perheteemoja?
Häät keskeytyy kun meteorikuuro iskee. Tää yksisilmäinen kärppä tai näätä tai mikä lie (kolmosessa siihen tutustuttiin, sillä oli silmälappu ja sen nimi saattoi olla Buck?) pystyi joistakin vanhoista piirustuksista (?) ennustamaan, milloin meteori iskee maahan, ja ne lähti sitten Sid ja Manu ja koko porukka matkalle kohti suurta kristallia, pelastussuunnitelmaa, ja siellä kristallin sisällä asuu kokonainen hippikommuuni.
Hyvä jumala oikeasti, käsikirjoitus oli melko syvältä, tarinaa ei ollut ja juonikin oli melko hatara eikä hahmoilla ollut mitään tekemistä tarinan etenemisen kanssa. Asioita vain tapahtui. Eikä käsikirjoituksessa ollut mitään hauskaa. Mä kuitenkin muistan nauraneeni itseni kipeäksi ensimmäisille Ice Age -elokuville. Täysin ilman pisteitä tämä ei jää siis ihan siksi, että Jyrsiksen avaruuskohtaukset olivat tosi hauskoja animaation laadun vuoksi.
19. 20.8.2016 Lemmikkien salainen elämä (5/10)
Iskän kanssa. Mä en ollut ensin menossa katsomaan tätä, mutta yllättäen iskä halusi sen nähdä :D Ja nyt mun on kyllä myönnettävä, että jälkeenpäin kun katsoin tämän, tykkäsin siitä paljon enemmän, ensireaktio vaan ei ollut todellakaan paras mahdollinen.
Trailerissa oli jo näytetty kaikki parhaat pätkät ja sitten olin kuunnellut kuinka tätä haukuttiin vain huonoksi Toy Story -kopioksi, mutta halusin uskoa, että tällä olisi enemmän tarjottavana. No, valitettavasti ei tässä ollut suuresti mielikuvitusta käytetty, koska juoni alkoi siitä, että tämän päähenkilökoiran omistaja hankki toisenkin koiran. Hitto tadaa totta tosiaan.
En meinannut saada selvää joidenkin hahmojen puheesta suomeksi ja siksi rääväsuinen pikkupupu meinasi jäädä mulle tosi etäiseksi. Oli tässä kuitenkin ihan hyviä vitsejä ja hauskaa animaatiota ja vaihteeksi yksi happotrippi-kohtaus XD Näitä on nykyään joka leffassa, tässä nää kaks koiraa pääsivät makkaratehtaalle ja söivät vissiin sellaisen ruokaähkyn, että ne vajosi jonnekin unimaailmaan, missä nakit alkoi laulaa ja tanssia.
Ei oikeastaan mitään uutta, mutta onneksi hauska. Mä vain en pidä tämän animaatioyhtiön tyylistä, kaikki ihmiset on sellaisia tikkujalkaisia.
20. 24.8.2016 Doria etsimässä (9½/10)
Tiinan kanssa Tampereella, ensimmäinen leffa uuden luokkakaverin kanssa.
Oh my god oh my god oh my god ..! Herranjumala miten paljon rakastin tätä elokuvaa! Samoin kun Disney, Pixarin puolella tehdyt leffat myöskään ei petä koskaan.
Tää oli aika hyvä jatkumo edelliseen ja hahmot oli kivoja ja tässä oli yllättäviäkin käänteitä. Mä en pahemmin katsele trailereita ja mulla tuli ihan täytenä yllätyksenä, että ne menivät tällaiseen vesipuiston akvaarioon :'D
Mä tykkäsin tästä tarinasta tosi paljon. Dori lähti etsimään vanhempiaan ja valotettiin vähän sen menneisyyttä muistiongelmien kanssa ja sen lapsuutta ja miten se päätyi Nemon ja Marlinin luo. Toiminnalle on hyvät motiivit, Dori haluaa löytää vanhempansa ja tietää kuka on, ja sehän on luokiteltavaksi fiktion ainoaksi päätarinaksi joidenkin lähteiden mukaan. Niillä on päämäärä selvillä, kun Dori on sen vahingossa muistinsa syövereistä möläyttänyt, ja Dorin muistin tuntien se tuntuu ihan loogiselta.
Olkoonkin, että tää leffa oli hauska ja aika nokkela ja pikku Dori oli ihan käsittämättömän söpö, kaikista parhaiten tämän leffan mulle myi kohtaus elokuvan loppupuolelta. (SPOILER). Kun Dori on ajautunut akvaariosta ulos eikä tiedä missä on eikä ole vieläkään löytänyt vanhempiaan, se alkaa harhailla merilevän seassa vailla päämäärää ja mutisee lapsenakin keksimiään "muistisääntöjä", jotka Dorille oli kuitenkin vain asioita, joista se piti. Kun se on harhaillut _pitkään_, se viimein päätyy vanhempiensa luo, jotka on odottaneet sitä kaiken aikaa ja yrittäneet ohjata sen tietä kotiin akvaarion ulkopuolella. Se oli tosi kaunis ja hirveän hyvin tehty kohtaus ja kun mä katsoin sitä Dorin harhailua, mä toivoin koko ajan että "jatku vielä, jatku vielä", koska jos se kohtaus olisi ollut yhtään lyhyempi, se ei olisi toiminut. Mutta se kesti, ja mä rakastin sitä kohtausta~
21. 10.9.2016 Doria etsimässä (vol.2) (ks. numero 20)
Iskän kanssa.
22. 15.10.2016 Miss Peregrine's Home for Peculiar Children (8/10)
Iskän kanssa. Näytti kiinnostavalta, ei sen kummempaa syytä tämän katsomiselle :D
Mua harmitti ihan hirveästi, ettei päähenkilö osannut näytellä. Se häiritsee mua aina aika suunnattoman paljon.
Idea on tosi kiva ja tarina myös, juoni taas aika basic. Mä oon tässä lähiaikoina alkanut ymmärtää millainen fantasia mua miellyttää kaikista eniten ja se on juurikin tätä tyyliä, missä on reaalimaailma ja fantasiamaailma rinnakkain, ja reaalimaailma ei tiedä toisen olemassaolosta. Tässäkin tämä fantasiamaailma oli olemassa eräänlaisessa aikaluupissa.
Osa hahmoista oli vähän ärsyttäviä ja suurin osa taas tosi pinnallisia enkä saanut niistä paljon otetta, mutta tuntuu siltä, että jos näitä leffoja tehtäisiin enemmän, ne saattaisivat syventyä.
Tykkään myös siitä, että nykyään ei haluta tehdä sankareiden elämää ihan liian helpoksi. Heille ei anneta ylivoimaisia kykyjä, vaan vain jotain, mikä auttaa heitä nimenomaan jossakin tietyssä asiassa. Esimerkkinä Percy Jackson, joka ei ole Zeuksen vaan Poseidonin poika; Katniss Nälkäpeleistä jota ei ollut millään ennustuksella valittu johtajaksi; Twilightin Bella, jonka kyky vampyyrinä on kilpi (hän pystyy suojautumaan ja suojelemaan ja hänellä on - lyhyesti sanottuna - vahva itsehillintä ihmisten tappamisen suhteen); ja tämän elokuvan päähenkilö, jonka kyky oli nähdä nämä pahisolennot, joita muut eivät nähneet, ja se toi hyvisten ryhmälle etua taistelussa.
Ollakseen K12-elokuva, tässä oli jotain tosi raakaa. Nämä pahat olennot esimerkiksi veivät näiltä "eriskummallisilta lapsilta" (englanniksi heistä käytettiin sanaa "peculiars") silmät ja söivät niitä näyttääkseen normaaleilta ihmisiltä. Ja yhdellä lapsista oli tosi creepy kyky; se pystyi herättämään nuket ja esimerkiksi ruumiit fyysisesti eloon ja pystyi ohjaamaan niitä kuin robotteja tai vaikkapa vatsastapuhujan nukkea, se oli aika hurjaa.
Päänäyttelijän näyttelemisen lisäksi jäi häiritsemään vain romanssi, joka tuntui perustuvan ihan vain teinien hormoonien hyrräämiseen ja ulkonäköön ja kuvitelmiin. Siltä se ainakin tuntui.
Tää leffa herätti kyllä kiinnostuksen. Vaikkei se ollutkaan niin hyvä, että erikseen mainitsisin sitä missään, mä haluaisin tutustua tähän maailmaan lisää.
23. 18.10.2016 Bridget Jones's Baby (9/10)
Äitin kanssa, vaihteeksi :'D Saattaa olla yli viisi vuotta kun on viimeksi käyty äitin kanssa leffassa. Mitä muistan, niin on käyty viimeksi katsomassa Sinkkuelämää 2 tai viimeinen Harry Potter. En vain nyt muista, kumpi näistä tuli viimeisimpänä.
Se mitä tästä päälimmäisenä muistan oli, että tää oli hirveän hauska! x'D En odottanut tältä, että se oikeasti mua naurattaisi, mutta kyllä vaan. Oli ihan kiva, ettei painittu täysin samoissa ongelmissa kuin edellisissä Bridget Jones -leffoissa, tässä kun Bridget oli vihdoin saavuttanut ihannepainonsa ja vähentänyt juomista ja vissiin lopettanut polttamisenkin.
Vaikka ratkaisu oli totta kai arvattavissa tämän elokuvan ja hahmojen historian tunteneena, tykkäsin silti kaikista vaiheista ja käänteistä. Oli huumoria ja ihan realistista toimintaa eikä vain väkisin väännettyä komediaa. Kyllä se itkettikin, siitä annan aina hirveästi pisteitä. Ihana oli nähdä romanttinen komedia, oon kuitenkin niiden suhteen hirveän skeptinen, koska niitä vaivaa sama tauti kuin kauhuleffoja: ihan mukiinmeneviä sellaisia voi tehdä tosi helposti ja niitä on siksi ihan hirveästi ja on nähtävä vaivaa löytääkseen kullanarvoiset kappaleet kaikkien niiden elkuvien joukosta.
24. 22.10.2016 Haikarat (7/10)
Iskän kanssa. Taa vähän hävetti, koska tää oli oikeesti ihan lastenelokuva ja me mentiin sinne ihan pokkana eikä koko salissa ollut meidän lisäksi kuin kaksi lapsiperhettä xD
Voi hyvä päivä kun musta olisi kauhean kiva että juonena olisi jotakin muuta kuin jonkin asian vieminen jonnekin tai hakeminen jostakin. Tässä vietiin vauvaa "tilaajilleen", Lemmikeissä vietiin sitä uutta koiraa vanhalle omistajalleen... Questi on varmasti helpoin mahdollinen juoni, joten se ei innosta. Vähän paremman siitä saa, jos pointtina on ennemmin jonkin etsiminen tai johonkin paikkaan pääseminen, jos matkalle on hyvät perustelut.
Mutta tässä leffassa oli kyllä hauska idea. Ennen vanhaan haikaroilla oli kunnon postipalvelut vauvojen tuotantoon ja kuljetukseen (ja okei mitä helvettiä tää kuulostaa just niin hönöltä kun tätä kirjottaa ylös XD mä luulen että kirjottajat on naureskelleet tälle idealle ihan kikseissä omasta nerokkuudestaan), mutta kun se duuni kävi liian haastavaksi, ne alkoivat ihan normaaliksi kuljetuspalveluksi (jääkaappeja sun muuta) ja vauvabisnes jäi. Yksi vauva oli jäänyt toimittamatta, koska sen osoitetiedot oli hajonneet ja nyt tämä Tuuli oli kasvanut täysi-ikäiseksi naiseksi ja oli aika lähettää hänet pois. Ja se likka oli ihan täystuho siellä yrityksessä muutenkin. Se heitti vahingossa kirjeen vauvantekokoneeseen ja pinkkitukkainen tyttövauva syntyi ja sitä lähdettiin sitten viemään sen tilanneelle perheelle.
Matka totta kai yhtä kaaosta kun mukana on rämäpäinen tyttö, virkaintoinen pomon toimesta haaveileva ja siksi ylikompensoiva haikara ja vauva jota kumpikaan ei osaa käsitellä. Ja tavattiin susilauma, jotka tuli siitä vauvasta ihan hulluksi ja halusivat pitää sen. Ne sudet nauratti mua ihan hirveästi xD Ne muodostivat erilaisia taistelumuodostelmia (sukellusveneen esimerkiksi) ja täytyy kyllä myöntää että meinasin kuolla nauruun.
Tässä perheteema oli ihan perusteltua ja ihan toimivaa. Sen tyttövauvan tilanneen perheen vanhemmilla oli vain yksi lapsi, ja vanhemmat olivat liian kiireisiä töidensä kanssa viettääkseen poikansa kanssa yhtään aikaa, mutta kun vauvaa varten alettiin valmistautua, he pääsivät vihdoin viettämään aikaa yhdessä. Teema jäi pinnalliseksi, mutta toimi ihan mukavasti.
Lopussa itketti ihan hirveästi. Leffa oli pelkkää huutoa ja sekoilua alusta loppuun, mutta lopussa vauvantekokone teki kauhean määrän vauvoja, jotka toimitettiin omistajilleen, ja jotenkin se koko kohtaus oli saatu kauhean koskettavaksi.
25. 11.11.2016 Don't Breathe (8/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Valtsu lähti jo toiseen leffaan tänä vuonna meidän kanssa, ihme juttu :D
Nykyään, kun suunnilleen kaikki trillerit on jo tehty, on alettu lisätä niihin tällaisia erikoisia elementtejä. Yksi viime aikojen puhutuin home invasion -trilleri on Shhh, jossa on kuuro nainen, jonka kotiin murtaudutaan. Tässä taas on sokea mies. Tää on tosi toimiva elementti kauhuun ja trilleriin, koska jännitys todella lisääntyy kamalasti.
Tykkäsin tästä tosi paljon! Se mikä tässä oli parasta oli se, ettei tiennyt yhtään kenen puolella tässä olisi - ryöstäjien vai kodin omistajan. Kolme parikymppistä rikollista siis päätti pienempien rikosten tyylinsä sijaan tehdä yhden ison keikan vanhan veteraanin kotiin, jossa olisi tarjolla miljoonasaalis. Siellä talossa niille selviää, että se mies on sokea, mutta se ei todellakaan ole mikään turha jätkä, vaan osaa täysillä puolustaa itseään ja kotiaan.
Tässä tulee tää dilemma. Nää roistot oli kaikki jotenkin inhottavia tyyppejä, en ikinä olis sellasten ihmisten kaveri ja yksi niistä varsinkin oli tosi vastenmielinen luonteeltaan, kaksi muuta ihan siedettäviä ja edes vähän pahoillaan siitä mitä olivat tekemässä. Lähtökohtaisesti ne oli totta kai mulle ne pahikset, koska nehän tässä murtautuivat toisen kotiin. Mutta tää veteraani oli niin armoton ja hurja ja väkivaltainen, että välillä tuli hetkiä, kun vaihdoin puolta. Mä nautin tosi paljon siitä, että tässä oli selkeä ajatus, joka oli viety loppuun asti ja siksi toimi.
Tää oli tosi väkivaltainen ja monta kertaa ajattelin, että tähän tämä nyt loppuu, mutta aina se vain jatkui. Tässä oli tosi hyvin toteutettu täysin pimeä kohtaus ja se oli tosi jännä, koska sitä tietää, miten hankalaa täysin pimeässä, tuntemattomassa sokkelossa liikkuminen näkevälle ihmiselle on, ja kun hiljaakin pitäisi vielä olla tai pääsee hengestään hyvin nopeasti.
26. 12.11.2016 Doctor Strange (9/10)
Iskän kanssa. Oli kehuttu, ja maanittelin iskän mukaani :D Se ei ensin ollut tulossa, koska leffa näytti sen mielestä oudolta, mutta sain idean myytyä.
Ja olihan tää ihan hirveän hyvä! En tiennyt tosiaan tämänkään tarinan alkua ja tykkäsin tän elokuvan rakenteesta. Alussa viipyiltiin tarpeeksi kauan että kerettiin tutustua hahmojen elämään, luonteisiin ja ihmissuhteisiin.
Tässä elokuvassa lähdettiin sellaiseen Marvel-universumin osaan, johon en ole ennen tutustunutkaan. Lähdettiin matkalle astraalitasolle ja nähtiin siistejä värejä. Taas oltiin happotripillä.
Hirvittävän hauska elokuva, ja toimivat juonikuviot ja yllättäviäkin juonenkäänteitä. Henk koht mua ei haittaa näiden pahisten meikit, jotka ovat herättäneet yllättävän paljon paheksuntaa mun tuttavapiirissäni. Saa sitä välillä fantasiassa ja sci-fissä tehdä jotain tuollaista.
Muistikuvien alati hämärtyessä en osaa sanoa kuin että pidin kamalasti, nauroin ja yllätyin ja jäin innolla odottamaan jatkoa. En malta odottaa, että näen tän uudestaan, että osaisin sanoa muutakin. Tässä oli myös niin paljon kaikkea, että muutama asia meni ensikatselussa itseltä ainakin ihan ohi, joten tämä ehdottomasti kannattaa katsoa useamman kerran.
27. 9.12.2016 Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (9½/10)
Rebeccan kanssa. Pyörin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä ennen tätä elokuvaa ja vielä aika pitkään elokuvan aikanakin, mutta loppujen lopuksi tykkäsin tästä tosi paljon.
Näinkin isolla menneisyydellä kuin Potter-fandomilla on, on tietysti aina uskaliasta lähteä tekemään lisää. Hobittien niin sanotusti epäonnistuttua ei varmaan monienkaan usko ole kovin korkealla näissä asioissa. Mutta Ihmeotukset oli tosi hyvä. Se oli riittävän erilainen kuin Potterit, ettei tuntunut vain entisen kopioinnilta. Tarina oli erilainen ja taikominen oli erilaisessa asemassa, koska kaikki henkilöt olivat täysi-ikäisiä ja osaavia taikoja.
Otukset oli tosi mielenkiintoisia ja Liskon laukun sisältö oli uskomaton. Leffassa oli hyvät puitteet ja varsinkin pukuja rakastin ihan hirveästi, niistä tuli heti mieleen 20-luku - jota mä muutenkin tyylinsä puolesta rakastan - ja olin hirveän onnellinen, kun tää leffa voitti Oscarin parhaasta puvustuksesta.
Eddie Redmaynen näyttelemä Lisko Scamander oli ihmisenä jokseenkin outo ja tosi salaperäinen ja sulkeutunut, mutta se onneksi avautui edes jonkin verran toiselle miespääosalle. Ja se näytteli tosi kivasti tosi outojakin juttuja, kuten yhden otuksen soidintanssin. Molemmat naishahmot oli mukavia ja erikoisia omilla tavoillaan ja tosi tunteellisia. Hirveän hyviä näyttelijöitä. Silti yksi ihan parhaista asioista tässä elokuvassa oli toinen miespääosa, jästimies Kowalski. Musta on ihanaa, että on toiseen pääosaan valittu lyhyt, lihava mies, ja se hahmo oli niin miellyttävä ja ihana, etten edes kestä. Se oli sellainen, josta kaikki pitäisivät, jotenkin suloinen.
Ezra Miller vetää myös tosi hyvin jälleen, tykkään siitä yleensä kaikissa elokuvissa.
Tykkäsin siitä, miten yllättävän synkkä tää elokuva oli. Siis vaikka perusilmeeltään tää oli Pottereita värikkäämpi (vähän samaan tyyliin kuin Hobitit ovat kirkkaampia ja satumaisempia kuin Lotrit), tässä käsiteltiin hurjia asioita. Taikamaailman oikeus saattoi määrätä kuolemanrangaistuksen, joka oli kuolema hukuttamalla. Otettiin esiin täysin uusi taikamaailman asia, obskuuri (nuoren noidan tai velhon tukahduttama taikomiskyky, joka lopulta purkautuu ulos ja yleensä tappaa kantajansa). Se oli hirveän mielenkiintoista, ja tosi synkkää.
Lopussa tullut ylläripylläri vielä kruunasi tämän :D Kirjat lukeneena olin tosi innoissani, iskä taas kirjoja lukematta ei tiennyt mistä oli kyse niin se taisi jäädä pienemmäksi yllätykseksi.
En malta odottaa jatkoa.
28. 27.12.2016 Rogue One: A Star Wars Story (8/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Kolmas leffa Valtsulle, mitä vitsiä oikeesti! xD
Tiesin tästä hyvin vähän, mutta tiesin ainakin joten kuten mitä odottaa. Mulle sanottiin, että tämän voi käydä katsomassa itsenäisenäkin leffana, jos tietää edes jotakin mihin suuntaan jatketaan. Ja tosiaan mä olen nähnyt vain episodit 1 ja 4 ja Family Guyn tekemät parodiat osista 4,5 ja 6, joten en tosiaan oo mikään Star Warsin tuntija, mutta tiesin kyllä mitä näissä leffoissa tapahtui ^^
Yllätyin heti alkuun siitä, ettei leffa alkanutkaan rullaavilla teksteillä ja tunnusmusiikilla ja olin siitä vähän pettynyt, olisi nyt ollut hienoa nähdä se homma kerrankin teatterissa :D
Mutta leffasta tykkäsin! Hahmot oli kivoja, huumori ihan toimivaa - vaikka nykyään tuota sarkastista huumoria on vähän liikaa - ja juoni oli ihan jännä. Mun mielestä tää oli kiva lisäosa väliin.
Episodeissa 4-6 esiintynyt Tarkin oli hahmona tuotu tähän elokuvaan, 3D-mallintamalla/animoimalla sen kasvot toiselle näyttelijälle. Mä en huomannut :'D En nimittäin tiennyt tätä Tarkinin hahmoa enkä siis osannut yhdistää faktaa, että sama näyttelijähän se ei voi olla. Huomasin vain, että sen kasvot näyttää vähän hassulta, liian smoothilta jotenkin. Pirusti kyllä teknologia kehittynyt.
Loppuratkaisu oli tosi hyvä, se lopetti tämän tarinan ja yhdisti seuraavaan ja oon kyllä tyytyväinen että katoin sen. Voisin katsoa vihdoin kaikki nämä elokuvat.
29. 30.12.2016 Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (vol.2) (ks. numero 27)
Iskän kanssa.
Loppuun sitten vain palkinnot.
Paras miespääosa: Leonardo DiCaprio (The Revenant)
Paras naispääosa: Alicia Vikander (Tanskalainen tyttö)
Paras piirretty/animaatio: Doria etsimässä
Paras draama: Tanskalainen tyttö
Paras komedia: Zootopia
Paras kauhu: Lights Out
Paras toiminta: Batman Vs. Superman: Dawn of Justice
Paras sci-fi: X-Men: Apocalypse
Paras fantasia: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Parhaat erikoistehosteet: Viidakkokirja / Doctor Strange
Paras puvustus: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Paras elokuva: X-Men: Apocalypse
Parhaan elokuvan palkinto menee suoraan pisteiden perusteella.
Parasta leffaseuraa jälleen iskä.
Paras leffakuukausi oli yllätyksekseni heinäkuu, viisi elokuvaa ja lähinnä loppukuusta kaikki.
Paras ensi-ilta saattaisi olla Zootopia, mikäli sen kävin ensi-illassa. Tänä vuonna ei ollut mitään merkittäviä ensi-iltoja, joita olisin pitkän aikaa odottanut tai muuta. Civil Warin kanssa kävi sen verran ikävästi, että salissa oli aika höpöä porukkaa silloin.
Kokonaisuudessaan parhaan elokuvan maininta menee jaetulle sijalle, koska kahdella elokuvalla on kaksi titteliä: Ihmeotukset ja X-Men Apocalypse.
Jouduin käymään melkoisen sisäisen taistelun siitä, meneekö parhaan animaation palkinto Dorille vai Zootopialle, mutta lopulta tunne meni huumorin edelle. Zootopia taas voitti parhaan komedian xD
Erikoistehosteiden palkinto on jaettu, koska Doctor Strangessa oli oikeasti hirveän hienot sci-fi efektit, ja Viidakkokirja taas oli järkyttävän hyvin tehty ottaen huomioon, että koko leffa on tyyliin kuvattu vain Mowglin kanssa blue screenillä vuoratussa studiossa.
Näyttelijöiden valinta oli helppoa, koska oon käynyt tänä vuonna katsomassa hirveän vähän näyttelijävetoisia elokuvia. Lähinnä piirrettyä, fantasiaa ja sci-fiä näyttäisi tuolta listalta löytyvän tänä vuonna - kuten kyllä yleensä muutenkin xD Money well spent~ koska kaikki olivat isolta ruudulta näkemisen arvoisia.
Olipas elokuvavuosi. Ja 2017 on myös alkanut hirveän lupaavasti, voin sanoa näin kolme leffaa nähneenä.
(Kuvat Googlesta.)
