Mä olisin halunnut tehdä päivityksen siitä, mitä oon tehnyt viime päivinä, tai aikoina. En tiedä, kuinka pitkää ajanjaksoa ihmiset tarkoittavat sanoessaan "viime päivinä". Mutta tässä odotellessa mä tajusin taas, miksen pidä päiväkirjablogia: kuvien saminen kestää niin kauan. Taas pari viikkoa mennyt. Halloween-partyista nyt on kuvia, laitan yhden tänne ja kerron jotain meidän toissa perjantaisista halloween-kemuista. Of course halloween-bileet olisi pitänyt pitää vasta viikkoa myöhemmin, mutta eräs Helsingissä asuva Elli-ystävämme oli Jyväskylässä ja halusimme kunnioittaa hänen saapumistaan bileillä :DD
Katsokaa tätä panostuksen määrää. Kolmella on kunnolliset meikit, parilla jotain jännää päällä... Tässä kuvassa mun zombie-meikit ei näy kunnolla, harmi x)
Hmm... Eipä niistä bileistä ole juurikaan kerrottavaa, niinkuin ei yhtään mistään, mitä mun elämässä nykyään ei-tapahdu. Olin autolla liikkeellä, koska en jaksanut arvuutella saisinko ehkä kyydin joka lähtee bileistä ennen puolta yötä vai menenkö zombie-meikit naamassa bussilla, joten join kaks siideriä kun bileet alkoivat ja siihen jäi. Kotiin lähdin ajamaan vasta puoli kolmelta. Eli, yhdeksästä puoli kolmeen, mitähän siinä tapahtui...
Pari huonoa juomapeliä, yksi korteilla ja yksi "en ole koskaan", mikä oli ehkä mun elämän yksi kamalimpia kokemuksia. Ilmeisesti ei ollut hyväksyttyä sanoa mitään muuta kuin alkoholiin tai seksiin liittyviä juttuja. Onneksi olkoon vaan, ihmiset, tästä kehittävyyden määrästä~
Mä en myöskään ymmärrä, miksi alkoholia nauttineiden tyttöjen reaktion mihin tahansa asiaan pitää olla korvia särkevä kiljunta. Jos olisin pystynyt, olin häipyynyt pöydästä sanaakaan sanomatta, mutta olin kirjaimellisesti jumissa.
Hmm... pidettiin partiota vessassa norjaa puhuville ystävillemme. Onko väärin sanoa, että oli juhlien kohokohta? Rauhassa, hiljaista, Elli oli mukana partioimassa...
Korteilla pelattu juomapeli onnistui vähän paremmin, siinäpäs olikin lähinnä jätkiä mukana, ja ainut tyttö mun lisäksi kieltäytyi toteuttamasta "viikon spesiaali"-tehtäväänsä (yhteen lasiin kaadettiin vähän kaikkien juomaa, kyllä mä sen tein eikä ollut edes paha).
Koko iltaa vois kuvailla sanoilla "kännykkä on mun paras kaveri". Vietin suurimman osan ajastani hiljaa ja poistin kännykästä viestejä jotka oli sen tukkineet.
Lähin kotiin puoli kolme, koska en päässyt lähtemään ennen sitä. Mua väsytti ja ärsytti koko ilta. Moottoritiellä ajoin melko lujaa ihan että pääsisin kotiin, ja samalla testasin kuinka kovaa uskallan ajaa. 110km/h. Melko säälittävää, edes tyhjällä motarilla yöllä en halua mennä kovin kovaa.
Mulla ei oikeasti ole oikein mitään sanottavaa juuri nyt. Marraskuu on alkanut, ja se tarkoittaa NaNoWriMoa (National Novel Wrighting Month), joten mä päätin, että nyt marraskuun aikana en ees yritä kirjoittaa blogia.
Joten, te kaksi lukijaa, teille pieni tiedotus: seuraavan kerran luettavaa tulee joulukuussa!
