7# About school and money

Pari tarkasti etukäteen valittua sanaa lukion päättymisestä ja ylioppilaaksi tulemisesta:

On ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi lentäjälle taputetaan lentokoneen laskeuduttua määränpäähänsä. Tyyppihän tekee vain työtään, miksi siitä pitäisi saada ylimääräistä kunniaa? On se mustakin kivaa päästä turvallisesti kotiin tai matkakohteeseen, mutta en mä silti taputa.
Miksi mä puhun lentokoneista ja lentäjistä? Selviää ihan kohta~

Mä valmistun tänä keväänä. Oon tiennyt sen siitä asti kun lukio alkoi. Mulle ei koskaan ollut epäselvää, pääsisinkö mä lukiosta läpi tai saisinko kirjoitettua mukiinmeneviä arvosanoja. Itse asiassa mä tiesin jo yläastetta aloittaessani, että musta tulisi ylioppilas kuuden vuoden päästä.

Mä en päivittänyt Facebookiin: "Musta tuli ylioppilas!" Mä en ole sanonut sitä ääneen kertaakaan, koska mun mielestä se on vain luonnollinen osa sitä jatkumoa, jolle on astunut mennessään lukioon. Mä en myöskään tykkää "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksistä. Mä en aio piitata niistä maailman kaikkeuden turhimmista päivityksistä ollenkaan. Ne ovat päivityksinä yhtä hyödyllisiä kuin joka vuotiset marraskuun "Hei, sataa lunta!" -päivitykset. Hienoa, ihmiset, että kerroitte kaikille. Kukaan ei varmasti ole kyennyt katsomaan ikkunasta ulos todetakseen saman asian.

Lennon jälkeen taputtaminen ja "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksestä tykkääminen ovat suoraanverrannollisia asioita. Molemmissa pitäisi antaa kiitosta ja tunnustusta siitä, että joku vain tekee sen mitä häneltä voi vähintäänkin odottaa.
Ylioppilaaksi pääseminen ei ole mikään SAAVUTUS. Se vain tarkoittaa, että kävit lukion ammattikoulun sijaan - mikä taas tarkoittaa ettei sinulla ole hajuakaan mitä aion elämässäsi tehdä tai että aiot hyväpalkkaiseen johtajanhommaan tai lääkikseen tai oikikseen.
Mä en tehnyt läksyjä. Mä en lukenut kokeisiin. Mä en lukenut edes loppukokeisiin. Mä lintsasin. Mä olen opiskelijana suoraan sanottuna laiska paska. Silti mulla oli jo marraskuussa kaikki kurssit suoritettuna ja tiesin jo silloin, mitkä arvosanat tulen saamaan kirjoituksista.

Pointtini on: Lukiosta valmistuminen ei ole rakettitiedettä. Se on pienellä viitsimisellä yksi maailman helpoimpia asioita.
Mulla oli kivaa lukiossa. Mulle sieltä lähteminen ei ole minkään huonon elämänjakson päättymistä korostava juhlapäivä. Mulle se tarkoittaa vain, että nyt se on huono asia ettei ole töitä, ja että se mitä vanhemmat kaverit kutsuvat "oikeaksi elämäksi" on aivan pian mulla edessä.

Kuva tumblrista

Okei, mua myös kyrsii se, miten yksin opiskelija-asunnossa rahattomina asuvat ihmiset nimittävät vain sitä elämää oikeaksi elämäksi. Mua on käytännössä syytetty siitä, että valitan turhista asioista, koska en tiedä mitä oikea elämä on. Koska oon vielä nuori ja asun kotona. Mä haluaisin vaan tietää, että millä maailman tasolla se ei ole oikeaa elämää? Mulla on vahva epäilys, että jopa yksin opiskelija-asunnossa asuvat rahattomat ihmiset ovat joskus olleet nykyistä nuorempia ja asuneet kotona. Mun mielestä mua vanhemmilla ihmisillä ei ole oikeutta tulla väittämään, etten mä tiedä mitä on oikea elämä. Rahattomuudesta aiheutuvaa turhautumista on turha purkaa niihin, jotka eivät sitä vielä ole kokeneet. Kyllä se kaikille tulee jossain vaiheessa eteen. Mutta mua on turha nimittää lellipennuksi vain, koska oon nuori.

Sitten seuraava turhautumista aiheuttava asia: raha.
Kaikista, jotka muuttavat omilleen, tulee pikkuhiljaa itsekkäitä. Mä haluan ajatella, että mulle ei käy niin. Mutta jos se on väistämättä edessä, mä en halua joutua elämään "oikeaa elämää".
Puhuin kaverini kanssa. Kävi ilmi, että me molemmat halutaan uskoa elokuvamaiseen uhrautumiseen ja suureen aineelliset rajat ylittävään ystävyyteen. Kun joku tarvitsee apua, tullaan auttamaan. Jos ei olla nähty pitkään aikaan, hypätään junaan ja tullaan tapaamaan. Mutta ilmeisesti näin tuntuu olevan vain elokuvissa.
Kaverit toisinaan peruu sovitut tapaamiset koska "ei ole rahaa". Ja jos halutaan nähdä, usein he pyytävät mua esimerkiksi Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Koska mä asun kotona, mulla totta kai on rahaa kuin roskaa, roskaa kuin paskaa ja paska ei lopu koskaan.
Miten olisi säästäminen? Jos tietää hyvissä ajoin menosta, voisiko sitä rahaa pistää sivuun?

Mä haluan vaan sanoa: mitä hittoa, ihmiset? I was robbed. I lost 350 euros. You hear me bitching about losing 350 euros?

6# 11 questions and new movies

Vähän aikaa sitten sanoin, että ainut Avengers-jatkumon leffa jota en oo nähnyt on The Incredible Hulk, ja tiistaina kavereiden kanssa vappua viettäessä näin vihdoin senkin.

Oli kyllä hyvä, ja nyt oon ainakin nähnyt kaikki. Mun mielestä se oli hyvin tehty, tykkäsin paljon siitä, miten hyvältä tietokoneella tehdyt hahmot näytti. Koska joskus kökösti animoidut hahmot voi häiritä leffan katsomista ihan kunnolla. Ja siinä oli pari tosi sympaattista kohtausta ^^

Edward Norton näyttelee tässä pääosassa. Ensimmäisessä Hulk-elokuvassa pääosassa on Eric Bana, ja The Avengersissa Hulkia näyttelee Mark Ruffalo. Ilmeisesti hankala päättää parasta ^^ Mutta mun mielestä nyt on löydetty aika täydellinen mies siihen rooliin. Ruffalo on vaan ihan järjettömän rauhallinen ja melkein mitäänsanomaton. Ja myös Hulkin ulkonäkö on parantunut vuosien varrella, mun mielestä se näyttää parhaalta tässä viimeisimmässä versiossa.

Oon nähnyt Nortonilta ihan pari leffaa, ja yleensä en oo sen suurin fani, koska sen hahmot on usein tosi jäyhiä, mutta tässä tykkäsin siitä. Tykkään Liv Tylerista myös, näytteli tässä naispääosaa. Mun mielestä se puhuu hauskasti :D Jotenkin hiljaa ja korkeelta.

Mä tajusin itsestäni just yhden asian... Mä kerron aina kavereilleni siitä, miten katson leffat aina monta kertaa. Yhden mun lempielokuvista oon katsonut yhdeksän kuukauden sisään neljätoista kertaa. Katson leffat monta kertaa, koska mä tiedän, että niistä huomaa aina jotain uutta, mitä ei viimeksi nähnyt. Joka katselukerralla niitä katsoo vähän eri tavalla, koska tietää jo mitä odottaa, tietää mitä on tulossa. Kolmannella ja neljännella kerralla pystyy jo kiinnittämään huomiota kaikista pienimpiinkin yksityiskohtiin.
Lapsuudesta tutut elokuvat mä katson uudestaan ja uudestaan, koska niistä uusien asioiden huomaaminen on vaan hauskaa. Disneyn klassikoita katsoessa nauraa ihan eri vitseille kuin kersana. Ja mulle oli erittäin avartava kokemus katsoa esimerkiksi Sormusten herrat nyt viime jouluna, kun olin katsonut kaikki lisämateriaalit mitä niistä irtoaa, saanut tietää miten koko trilogia toteutettiin käytännössä ja oppinut arvostamaan niissä kaikkea sitä minkä oli nuorempana luokitellut turhaksi.

Mä olen myös sietämättömyyteen asti kriittinen sen suhteen, kenen kanssa elokuvia katson. Mä oon vuosien varrella tullut ihan järkyttävän yliherkäksi tiettyihin asioihin. Mua ärsyttää, jos puhuu koko ajan, mutta yhtä lailla, jos ei sano mitään tai edes vähän hymähdä. Pistää vihaksi, kun kauhuleffojen aikana joko nauretaan tai höpötetään tauotta ettei pelottaisi. Mä vihaan sitä, että huomautellaan kaikki viat, mokat, virheet ja epärealistisuudet.
Long story short, sekä joutavista asioista puhuminen että täysi hiljaisuus viittaa siihen, ettei kiinnosta. Jos taas puhuu ihan leffasta, se kertoo siitä, ettei sitä ota vakavasti tai se on muuten vain ärsyttävää. Kauhua ei kannata katsoa, jos siihen ei ole tottunut, mikään ei oo ärsyttävämpää kuin se, että muilta pilataan mahdollisuus säikähtää ja pelätä, koska joku höpöttää tai nauraa elokuvan läpi.
Ja lopuksi se, mikä ehkä eniten ottaa päähän -  vikojen, mokien, virheiden ja epärealistisuuksien huomauttelu ja osoittelu ei tee katsojasta kuin katkeran elitistin. Se ei anna hyvää kuvaa ihmisestä, se ei tee katsojasta parempaa kuin elokuvan tekijöistä. Elokuvan lyttääminen on suhteellisen surullinen tapa kerätä arvostusta. Kun mä katson elokuvaa, mä en halua kuulla mikä siinä on pielessä tai huonoa. Mä haluan, että se joka katsoo mun kanssa elokuvia, kunnioittaa sitä mitä näkee edessään
Joissain olosuhteissa tuo vaan tuntuu olevan mahdoton vaatimus, joten oon oppinut välttämään tiettyjä ihmisiä yhdistettynä tiettyihin elokuviin, enkä enää koskaan katso loistavaa elokuvaa isossa seurueessa~

Niin, mitä siis opin itsestäni tänään? Tuo äskeinen ei nimittäin ollut uutta, elokuvista on tullut tosi tärkeä osa mun elämää suunnilleen lukion alussa. Mutta äskettäin tajusin, että mun pitää katsoa leffa vähintään kaksi kertaa, että voin tehdä siitä minkäänlaista arviota. En osaa arvostella elokuvaa, kun oon nähnyt sen vain kerran, ensimmäisen kerran jälkeen osaan sanoa vain, että leffa oli hyvä, loistava, ihan mieletön, suloinen, hyväntuulinen, viihdyttävä, tai vaikka kaikkia noita. En oo pitkään aikaan joutunut sanomaan, etten pitänyt siitä mitä näin. Ainoastaan pariin kauhuleffaan oon pettynyt.

Nyt teen vielä 11 kysymystä, ettei tämä merkintä jää aivan tyngäksi :D

1. Viime kesän paras muisto

Ensimmäisenä tulee mieleen kaverini Juhon synttärit. Meitä oli iso porukka, oli ihana lämmin aurinkoinen sää, me saunottiin, uitiin, juotiin ja laulettiin monta tuntia ja osa yritti valvoa auringonnousuun.
Mutta on niitä muitakin, yökyläilyä ja pirskeitä. Oli villi kesä 2012 ^^

2. Jos voittaisit miljoonan lotossa, mitä tekisit sillä nyt ja heti

Varaisin jostain Espanjan eteläisimmältä saarelta kylpylähotelliloman viikoksi ja seuraavaksi varaisin Japanin matkan enkä pihistelisi _mistään. Sitten heittäisin pääsykoekirjat seinään ja huutaisin että "Screw that!" ja rälläisin koko kesän.

3. Kolme parasta piirrettäsi

No äh... en tiedä. Ainakin osaan suhtautua asioihin intohimoisesti. Oon myös kuulemma helposti lähestyttävä. Ja mulla on hyvä itsetunto.

4. Olisitko mieluummin kuuro vai mykkä

Ehdottomasti mykkä.

5. Oudoin mieltymyksesi/tapasi

No outoja tapoja on ainakin. Puhtaat silitetyt vaatteet jää aina päiviksi tai viikoiksi mun sängyn reunalle koska en vaan jaksa laittaa niitä kaappiin. Mulla myös menee jopa kuukausi purkaa laukut reissun jälkeen... En mä tiedä, onhan niitä outoja tapoja, mutta en mä osaa just nyt keksiä yhtään :D

6. Kuinka kauan käytät hiusten ja meikin laittoon päivässä

Normaalina päivänä en yhtään. Mä vilkaisen - huom. vilkaisen, en edes katso kunnolla - peiliin ennen kuin lähden mihinkään ja katson ettei oo hiirenkorvia, mutta en osaa meikata enkä laittaa hiuksia, joten en vaivaudu yrittämään. Ja jos taas on joku erityinen tilaisuus tai jtn niin sillon meikkeihin ja hiuksiin menee yleensä 15min.

7. Missä maissa olet käynyt

Saksassa, Canarian saarilla ja Virossa, parin päivän päästä Espanjaan~

8. Mitä harrastat

Elokuvia, larppausta, kirjoittamista, piirtämistä, laulamista, tanssipeliä, bilettämistä...

9. Lempikirjasi

Tällä hetkellä Silmarillion. Oon ihan rakastunut siihen. Mutta en tiedä, mikä on mun kaikkien aikojen lempikirja. Joku Potter ehkä, tai Häräntappoase. Mä kirjoitan paljon enemmän kuin luen kirjoja.

10. Jos sinulla on onnennumero, mikä se on

Ei mulla ole :))

11. Kahvi vai kaakao

En juo kumpaakaan, joten neither one :D Mä juon teetä~

Vapun kunniaksi kuvia ilmapalloista ja värikkäistä drinkeistä ^^ Kaikki kuvat Googlesta.