Luojan kiitos mulla on nyt vuorossa viikon verran akryylimaalausta. Jospa pystyisin irrottamaan ajatukseni kaikesta paskasta hetkeksi.
No niin, tässä on nyt muutama kysymys, jotka kopioin suoraan Cosmopolitanista :DD En enää muista kuka näihin kysymyksiin siinä vastasi, mutta kysymykset oli kivoja, joten what the heck, minäkin vastaan.
Olin rohkea, kun päätin hakea haluamaani kouluun.
Aamuisin heti herättyäni yritän vain päästä sängystä ylös, ja sitten puen päälleni.
Suihkussa kuluu aina vähintään 20 minuuttia.
Lapsuudestani muistan paljon typeriä noloja tilanteita, mutta myös sen, miten rakastin maatuskaa mummolassani ja sitä miten mikron päällä olleet keksit olivat aina pehmeitä.
En hyväksy myöhästymistä tai tapaamisten perumista.
Mottoni kuuluu: "As long as you enjoy it and it doesn't hurt anybody, you should do what ever the fuck you want."
Tajusin olevani hyvännäköinen, kun... yeah right, fuck it.
Opiskeluaikanani lukiossa minulla oli enemmän kavereita kuin koko elämässäni siihen mennessä yhteensä.
Pettäminen on, no, väärin. Ihan sama millaisesta pettämisestä puhutaan.
Olen ärsyttävä ilmeisesti kun äidyn fanaattiseksi jonkin asian suhteen. Ja koska loukkaannun niin helposti.
Ensisuudelmani tapahtui Turussa.
Seksikästä on, kun ihmiset tanssivat hyvin baarissa. Ja kun ihmiset päättävät tanssia olohuonetyylillä.
Mies on ihan yhtä vaikea tapaus kuin nainenkin.
Muistan yhä, kun ennen lukion alkua vilpittömästi kuvittelin että saan viettää aikani siellä yksin.
Kun rakastun, kaikki tietävät siitä.
Unohdan liian usein laittaa tv-ohjelmani nauhalle kun poistun aamulla talosta tietäen että tulen vasta myöhään.
Jos minun pitäisi syödä kuukausi samaa ruokaa, söisin jotain mistä en liiemmin välitä, koska lempiruokiini kyllästyisin lopullisesti kuukaudessa. Söisin ehkä jotain salaattia. Tai riisiä ja vaikka vihanneksia...
Facebookissa on ärsyttävintä se, että se tuntuu olevan täynnä ennemminkin ihmisiä joista ei pidä tai joista haluaa eroon, kuin oikeita ystäviä.
Minuun tekee vaikutuksen se, kun jollain ihmisellä on jokin hieno, upea taito, eikä tämä kehuskele sillä kohteliaisuuksia kalastellen.
Yli polven saappaat ovat jotain mitä voisin itsellenikin hankkia.
Intohimojani ovat elokuvat ja kirjoittaminen. Ja J.R.R.Tolkien
En saanut sanaa suustani, kun kaverini töppäsi tosi pahasti ja sanoi jotain mikä sai minulle kamalan olon ja pilasi hänen uurastustaan.
Haaveilen koko ajan ja kaikesta, ja yleensä saan siitä vain stressiä ja ahdistusta.
Musiikki antaa energiaa ja hyviä fiiliksiä.
Autiolle saarelle ottaisin mukaani paljon kyniä ja tyhjiä vihkoja viivoilla ja ilman.
En voisi koskaan antaa anteeksi, jos minut feidattaisiin vailla parempaa syytä kuin "en jaksakaan/ehdikään tulla". Ei vaan, saattaisin antaa tuon anteeksi _parin_vuoden kuluessa.
Viiden vuoden päästä toivottavasti olen opiskelemassa korkeakoulussa ja olen saanut kasattua itselleni mukavan kodin ja elinympäristön.
Kaunein saamani kohteliaisuus on... Ei tule mitään mieleen. Mitä se kertoo? Joko sitä että mä olen tosi kiittämätön tai huonomuistinen, tai etten ole saanut mitään merkittäviä kohteliaisuuksia.
Itken melkein kaikille elokuville ja sarjoille mitä katson.
Parisuhteessa on vaikeinta sen toisen osapuolen löytäminen.
(Kuva Tumblrista)
