7# About school and money

Pari tarkasti etukäteen valittua sanaa lukion päättymisestä ja ylioppilaaksi tulemisesta:

On ihmisiä, jotka ihmettelevät, miksi lentäjälle taputetaan lentokoneen laskeuduttua määränpäähänsä. Tyyppihän tekee vain työtään, miksi siitä pitäisi saada ylimääräistä kunniaa? On se mustakin kivaa päästä turvallisesti kotiin tai matkakohteeseen, mutta en mä silti taputa.
Miksi mä puhun lentokoneista ja lentäjistä? Selviää ihan kohta~

Mä valmistun tänä keväänä. Oon tiennyt sen siitä asti kun lukio alkoi. Mulle ei koskaan ollut epäselvää, pääsisinkö mä lukiosta läpi tai saisinko kirjoitettua mukiinmeneviä arvosanoja. Itse asiassa mä tiesin jo yläastetta aloittaessani, että musta tulisi ylioppilas kuuden vuoden päästä.

Mä en päivittänyt Facebookiin: "Musta tuli ylioppilas!" Mä en ole sanonut sitä ääneen kertaakaan, koska mun mielestä se on vain luonnollinen osa sitä jatkumoa, jolle on astunut mennessään lukioon. Mä en myöskään tykkää "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksistä. Mä en aio piitata niistä maailman kaikkeuden turhimmista päivityksistä ollenkaan. Ne ovat päivityksinä yhtä hyödyllisiä kuin joka vuotiset marraskuun "Hei, sataa lunta!" -päivitykset. Hienoa, ihmiset, että kerroitte kaikille. Kukaan ei varmasti ole kyennyt katsomaan ikkunasta ulos todetakseen saman asian.

Lennon jälkeen taputtaminen ja "Musta tuli ylioppilas!" -päivityksestä tykkääminen ovat suoraanverrannollisia asioita. Molemmissa pitäisi antaa kiitosta ja tunnustusta siitä, että joku vain tekee sen mitä häneltä voi vähintäänkin odottaa.
Ylioppilaaksi pääseminen ei ole mikään SAAVUTUS. Se vain tarkoittaa, että kävit lukion ammattikoulun sijaan - mikä taas tarkoittaa ettei sinulla ole hajuakaan mitä aion elämässäsi tehdä tai että aiot hyväpalkkaiseen johtajanhommaan tai lääkikseen tai oikikseen.
Mä en tehnyt läksyjä. Mä en lukenut kokeisiin. Mä en lukenut edes loppukokeisiin. Mä lintsasin. Mä olen opiskelijana suoraan sanottuna laiska paska. Silti mulla oli jo marraskuussa kaikki kurssit suoritettuna ja tiesin jo silloin, mitkä arvosanat tulen saamaan kirjoituksista.

Pointtini on: Lukiosta valmistuminen ei ole rakettitiedettä. Se on pienellä viitsimisellä yksi maailman helpoimpia asioita.
Mulla oli kivaa lukiossa. Mulle sieltä lähteminen ei ole minkään huonon elämänjakson päättymistä korostava juhlapäivä. Mulle se tarkoittaa vain, että nyt se on huono asia ettei ole töitä, ja että se mitä vanhemmat kaverit kutsuvat "oikeaksi elämäksi" on aivan pian mulla edessä.

Kuva tumblrista

Okei, mua myös kyrsii se, miten yksin opiskelija-asunnossa rahattomina asuvat ihmiset nimittävät vain sitä elämää oikeaksi elämäksi. Mua on käytännössä syytetty siitä, että valitan turhista asioista, koska en tiedä mitä oikea elämä on. Koska oon vielä nuori ja asun kotona. Mä haluaisin vaan tietää, että millä maailman tasolla se ei ole oikeaa elämää? Mulla on vahva epäilys, että jopa yksin opiskelija-asunnossa asuvat rahattomat ihmiset ovat joskus olleet nykyistä nuorempia ja asuneet kotona. Mun mielestä mua vanhemmilla ihmisillä ei ole oikeutta tulla väittämään, etten mä tiedä mitä on oikea elämä. Rahattomuudesta aiheutuvaa turhautumista on turha purkaa niihin, jotka eivät sitä vielä ole kokeneet. Kyllä se kaikille tulee jossain vaiheessa eteen. Mutta mua on turha nimittää lellipennuksi vain, koska oon nuori.

Sitten seuraava turhautumista aiheuttava asia: raha.
Kaikista, jotka muuttavat omilleen, tulee pikkuhiljaa itsekkäitä. Mä haluan ajatella, että mulle ei käy niin. Mutta jos se on väistämättä edessä, mä en halua joutua elämään "oikeaa elämää".
Puhuin kaverini kanssa. Kävi ilmi, että me molemmat halutaan uskoa elokuvamaiseen uhrautumiseen ja suureen aineelliset rajat ylittävään ystävyyteen. Kun joku tarvitsee apua, tullaan auttamaan. Jos ei olla nähty pitkään aikaan, hypätään junaan ja tullaan tapaamaan. Mutta ilmeisesti näin tuntuu olevan vain elokuvissa.
Kaverit toisinaan peruu sovitut tapaamiset koska "ei ole rahaa". Ja jos halutaan nähdä, usein he pyytävät mua esimerkiksi Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Koska mä asun kotona, mulla totta kai on rahaa kuin roskaa, roskaa kuin paskaa ja paska ei lopu koskaan.
Miten olisi säästäminen? Jos tietää hyvissä ajoin menosta, voisiko sitä rahaa pistää sivuun?

Mä haluan vaan sanoa: mitä hittoa, ihmiset? I was robbed. I lost 350 euros. You hear me bitching about losing 350 euros?