26# Remembering how to laugh

Mulla on useampi ilta nyt vierähtänyt erästä loistavaa nettisivua selaillessa. Oon tässä tuskastellut pitempään jo, että miten ihmeessä ihmiset voivat istua koneella tuntitolkulla, kun itse en saa puoltakaan tuntia kulumaan ellei facebookissa ole jotakuta, jonka kanssa keskustella tauotta. Ja tällainen merkittävä tapaus kun esiintyy nykyään noin kerran viikossa.

Nyt aloin selailla sivua nimeltä 9GAG.
Esimerkiksi laitan tähän nyt kuvia, jotka on saaneet mut repeämään nauramaan ääneen, tai ajattelemaan tosi kovasti, koska sitä ei uskoisi miten usein netistä löytyy ihmisiä jotka ajattelee tai on tehnyt jotain ihan samalla tavalla kuin sinä.
Hyvät ja huonot uutiset -keskusteluohjelmassahan sitä todettiin, että on olemassa 2000 Maan kaltaista planeettaa, joten älä nyt hyvä ihminen ajattele olevasi jotenkin erilainen tai erityinen :DD

Noniin, naurukuvia siis.

Seuraavat taas on saaneet mut ajattelemaan "tuo on muuten erittäin totta, en voisi olla enempää samaa mieltä!" tai kuvaavat mua täydellisesti. Mm. tuo ensimmäinen tapahtui viimeksi tänään. Kello on just nyt 3:47 aamuyöllä.

Pitäisi kirjoittaa tämä johonkin profiiliin ihan selkeästi.

Vaikka siitä on lähes säädyttömän pitkä aika kun on pitänyt kokeita viimeksi miettiä, mä silti muistan erittäin hyvin tuon tunteen.

True. Toisaalta, mä henkilökohtaisesti en oo nähnyt Notebookia, ja ketkä mut tuntevat tietävät hyvin, että mä nyt itken kaikelle mitä katson :DD

 

Täytyykö mun selittää tuota viimeistä kuvaa :DDD
Voinhan mä toki ihan nopeasti avata tuota niille, jotka eivät mua niin hyvin tunne, jos joku sellainen tätä eksyy lukemaan. Ja tässä tapauksessa avaan tätä nopeasti vain esimerkein, ilman sen kummempia selityksiä alkuun.

Pari tuntia sitten puhuin kaverin kanssa chatissä mm. joululahjoista ja sanojen typottamisesta, kunnes mä periaatteessa ilman mitään aasinsiltoja keskeytin keskustelun tällä:

"Perkele tiiätkö miten ärsyttävää on kun ei muista hehkuttaa kaikkee kerralla, niin pitää kuukauden ajan jatkuvalla syötöllä tuoda asia esille :DD Nytkin muistin taas yhen jutun Hobitista ja pakko nyt saada tää ulos systeemistä:
Musta on niin hemmetin siistiä että Thorin haistatti Thranduilille ihan täsmälleen samat sanat kun Gimli Haldirille Sormuksen ritareissa Lothlórienissa!<33
En mä vieläkään tiedä mitä se tarkoitti :DD Mut varmaan jotain aika ikävää kun kavereiden (aka Aragornin ja Balinin) reaktio on aina ollut O.O  -->  >.<'' "

Hobitista kun nyt puhutaan niin... En ala nyt avautua pahemmin, teen joskus oman merkinnän aiheelle, koska... ei pysty nyt.
Mä kävin katsomassa tämän Hobitin kakkososan The Desolation of Smaug yöensi-illassa yksin, en mennyt sinä yönä sen leffan jälkeen ollenkaan nukkumaan varmaan kaiken sen adrenaliinin takia mua ei väsyttänyt yhtään, edes vielä seuraavana yönä. Ja mä """jouduin""" pitämään Taru Sormusten herrasta -maratonin parin päivän päästä siitä, kun en saanut mokomia pois päästäni. Joten, tuloksena, mä olen nyt elänyt jonkun 14 päivää ihan järkyttävässä Legolas-kuplassa.

Ja mä olen taas itkenyt elokuville tosi paljon. Tein ennätyksen siinä kuinka paljon voi itkeä Kuninkaan Paluun aikana, hehe. Tämä on kokonaisuudessaan mulle tosi positiivinen asia, oon taas tämän itkemisen ja nauramisen kautta oppinut muistamaan, miten muodostaa muitakin tunteita kuin vain ärsyyntymistä, pettymystä ja tyytymättömyyttä.
Mä sain mun kaverilta joululahjan, johon melkein kaikki mun läheisimmät kaverit oli osallistuneet. Ensimmäiselle puoliskolle oli leikkaamalla ja liimaamalla kasattu paljon kuvia ja kollaaseja ja tekstejä, ja toisella puoliskolla oli mun kavereiden kirjoittamia juttuja... käytännössä siitä miten hyvä tyyppi mä oon, ja syy sen lahjan tekoon oli se, että mä vaikutin tarvitsevani sitä.

Sellasesta lahjasta puhuminen, tai edes kiittäminen on näinkin tunnevammaiselle ihmiselle ihan äärimmäisen hankalaa. Tai en mä itse asiassa koe olevani tunnevammainen, vaan kykenemätön puhumaan tunteistani tällaisissa tilanteissa. Ostakaa mulle pullo leijonaa ja kerron ihan mitä tahansa haluatte tietää. En mä osaa sanoa mitään, mä en osannut sanoa mitään silloin kun sain sen lahjan. Yhdelle siihen osallistuneista totesin että oh you little bricks<33
Itkin kyllä, ja paljon. Maailmassa on seitsemän ihmistä, jotka vaivautuvat tekemään jotain tällaista ihan vain koska mulla on meneillään paska syksy. Ja nimenomaan se yksi vaivautui silppuamaan kasan aikakausilehtiä ja kirjoittamaan käsin noin kymmenen sivua tekstiä...
Ja yksi asia joka merkkasi tosi paljon mulle oli se, miten pari teemaa toistui käytännössä kaikkien kavereiden kirjoittamissa teksteissä. Lähes jokainen kehui mun asennetta elokuviin ja sitä miten niitä katson, ja sitä että mun kanssa on kiva jutella ja osaan kuunnella.
Tää saa mut luottamaan itseeni, koska se tarkoittaa sitä, että mä teen ihmisenä jotain oikein, että kaikki ihmiset ovat todenneet mun olevan hyvä katsomaan leffoja ja käymään kahvilla. Noihin sisäistyy ne asiat, mitkä mulle tällä hetkellä on tärkeintä: ystävät ja elokuvat.

Kiitos

(Kuvat 9GAGistä ja Googlesta.)