25# Titanic and too many thoughts

Katsoin Titanicin. Se on ollut aikomuksena jo monta kuukautta. Suunnittelin katsovani sen, ja heti perään Inceptionin, että voisin ihan silkasta kiinnostuksesta tuijotella yli viisi tuntia putkeen Leonardo DiCapriota ja sen kehitystä.
Tai no, mun mielestä DiCaprio on jo aivan tajuttoman hyvä Titanicissa, vaikka se on ihan kersa siinä vielä, ja Inceptionista en edes voi alkaa puhua päätymättä äärimmäisen fanaattiseen mielentilaan. Siinä kun Cobb (DiCaprio) kertoo yhdelle ryhmänsä jäsenelle vaimonsa kohtalosta, ja se kun se huutaa siinä ikkunalla ja miten sen ääni särkyy... Oh God, miten helvetissä siitä ei annettu oscaria!

Titanicista kun nyt puhutaan, mä katsoin keskusteluohjelmaa Hyvät ja huonot uutiset. Siinä Tuomas Kyrö -muistaakseni hän - sanoi, että mitä järkeä maksaa siitä elokuvalipusta, kun tietää miten se leffa päättyy :DD
SPOILER ALERT,
se laiva ei ole uppoamaton. Onneksi olkoon, jos tätä lukee joku, joka ei vielä jostain jumalattomasta syystä ole Titanicia nähnyt tai edes tiedä sitä tarinaa. En nyt edes tarkoita, että se olisi pitänyt katsoa pitäen sitä yhtenä elokuvahistorian hienoimmista saavutuksista, aika monet mun tuntemista ihmisistä ovat sanoneet katsoneensa vain, koska klassikot on hyvä tuntea, tai koska ystävä ehdotti, tai joku pakotti...
What ever, mun mielestä se on kyllä edelleen ihan mielettömän hyvä elokuva. Kyllä mä maksaisin siitä lipusta, vaikka tiedän miten leffa loppuu :DD Sitä paitsi, eikö aika monista elokuvista nykyään voi jo päätellä, miten ne loppuvat? Ainut syy siihen, miksi en välttämättä maksaisi lipusta päästäkseni katsomaan Titanicin elokuvateatterissa on se, ettei siitä varmaan tulisi yhtään mitään. Titanic on yksi niistä elokuvista, jotka pitää katsoa yksin tai tosi pienessä, saman henkisessä porukassa. Mä muun muassa itken koko leffan läpi :DD Niin surullisissa kuin onnellisissakin kohdissa.

Parasta on, miten käsittämättömän ihania kaikki ne iloiset kohtaukset Titanicissa ovat. Se kun Jack voittaa pokeripelissä liput Titanicille, kolmannen luokan matkustajien bileet ykkösluokan illallisen jälkeen... Niillä on kyllä parhaat bileet siellä X3
Ja voi miten ihana kohtaus se on, kun Jack piirtää Rosesta sen kuvan noin leffan puolessa välissä.
En mä kyllä keksi, mistä ihmiset yleensä koko leffaa kritisoivat... En ole yhden yhtä arvostelua lukenut, koska frankly, mua ei kiinnosta, mitä muut ajattelee elokuvista, mua kiinnostaa vain mitä mä itse niistä ajattelen, ja ehkä se mitä ajattelee kaveri, jonka kanssa oon elokuvaa katsonut tai jolle oon jostakin leffasta maininnut. Mutta niin, mun mielestä siinä on tosi hyvät näyttelijät (naispääosassa Kate Winslet~) ja hahmot, ja se on hyvin keksitty tarina, ja se on hyvin tehtykin!
Kamala sitä loppua... Se loppuratkaisu on mun mielestä edelleen mielettömän hieno. Siitä mä annan käsikirjoittajille krediittiä, koska en oo - nyt muistaakseni ainakaan - koskaan törmännyt elokuvaan, joka loppuisi niin surullisesti ja niin onnellisesti yhtä aikaa. Jack kuolee, mutta se pistää Rosen lupaamaan, että vaikka mitä tapahtuisi, se ei saa luovuttaa, vaan sen pitää elää onnellinen elämä. Ja Rose pitää lupauksensa, elää yli satavuotiaaksi ja täyttä elämää...

Muistin taas pitkästä aikaa, miksi mä rakastan Titanicia niin paljon. Ihan mielettömän kaunis elokuva se on. Musta on edelleen karua, että se kestää jonkun kolme tuntia, ja siitä puolitoista on käytännössä vaan sitä laivan uppoamista.
Yksi asia, mistä vielä tykkään tosi paljon, on se asetelma mistä koko leffa lähtee liikkeelle. Siitä kun Titanic on ollut meren pohjassa jo 84 vuotta ja tutkijat löytää sen piirustuksen, jonka Jack piirsi Rosesta. Se näytetään telkkarista, jolloin tutkijat saa puhelun, jossa vanha nainen ilmoittaa olevansa piirroksen nainen. Nainen lennätetään tutkimuslaivalle pikimmiten ja se alkaa kertoa tarinaa.
<3
Ei muuta sanottavaa.

 

Sitten päästäänkin tuohon otsikossa mainittuun "too many thoughts"-osioon.
Tässä pari päivää sitten satuin myös törmäämään Facebookissa ehkä ärsyttävimpään ihmiseen ikinä. En sattunut pistämään tyypin nimeä muistiin, koska mun päässä ei ole tilaa pälleille, mutta se vaan ihmetteli kovaan ääneen ja ylimieliseen sävyyn, että mitä hemmetin järkeä on katsoa sama elokuva kaksi kertaa.

Onko tähän väliin hyvä ilmoittaa, että mä näin elokuvan Kolme muskettisoturia (2011) neljätoista kertaa puolen vuoden sisään? Mä katson Sormusten herrat vuosittain, viimeisimmät pari vuotta aina joulukuussa. Mä olen nähnyt ensimmäisen Nälkäpelin jo ehkä seitsemän kertaa, vaikkei se ole ollut meillä kuin vähän yli vuoden. Piirretyistä ei kannata ehkä alkaa puhua.

Voi että sen jätkän asenne raivostutti mua ihan tosissaan :DD Vähän samaa luokkaa kuin ihmiset, jotka sanovat: "Siis ostaako joku vielä elokuvia?" Nykymaailmassa kaikki lataavat kaiken tai katsovat netistä ilmaiseksi. Tosi harvat edes käyvät leffassa... Mä en ole vuoteen, pariin ladannut yhtään mitään, ja silloinkin kun latasin, latasin vaan musiikkia ja japanilaisten bändien videoita :DD Oon siitä aika ylpeä~
Mutta niin, eihän niitä elokuvia tietenkään kannata ostaa, jos ei niitä meinaa katsoa kuin kerran. Ja mä en sitten pysty ymmärtämään tuota lausetta. Miksi katsoisi saman elokuvan kaksi kertaa..? Perusteluksi se jätkä sanoi, että kun senhän sitten muistaa, niin mitä järkeä siinä on. Ensinnäkin, pitää aika pirun tarkasti syynätä leffaa sitä katsoessa, että muistaisi kaiken siitä heti. Mä huomaan vielä tänäkin päivänä Sormusten herroista uusia asioita, vaikka oon katsonut niitä jatkuvalla syötöllä tammikuusta 2006. Ja mun isä nyt ei muista edes joidenkin tärkeiden hahmojen olemassaoloa (mm. Hobitin Radagast Ruskea oli sille ihan hepreaa vielä toissa päivänä) ennen kuin se on katsonut leffan vähintään kaksi kertaa. Ja se sitten totesi ääneen saman minkä mä oon huomannut myös tässä ajan kuluessa: vasta toisella kerralla leffa jää kunnolla mieleen.
Mitä vähemmän elokuvaa syynää katsellessaan, sitä helpommin yllättyy. Kauhuleffa The Cabin in the Woods on tehty yllättämään katsojat, jonkinsorttisessa "takakansitekstissä" sanotaan, että elokuva vetää maton katsojan jalkojen alta rytinällä. Mutta jos joka yksityiskohtaa jää arvioimaan ja arvostelemaan ja analysoimaan, ei jää mitään, mistä yllättyä. Ihmiset, hei.

Mun pitäisi ehkä nimetä tämä blogi uudestaan... Elokuvafanaatikon päiväkirja 8D

(Kuvat Googlesta)