43# Oskars of the unexpected year of movies

Näytti pitkään, että tästä tulee elokuvallisesti laiha vuosi. Mä en jostain syystä paksukalloisena tajunnut pyytää leffalippuja ollenkaan joululahjaksi ja kulttuurisetelitkin näytti loppuvan nopeasti, joten tajusin, että mun pitäisi pitkästä aikaa itse maksaa leffani enkä sitten uskaltanut käydä tuplia koko vuoden ensimmäisellä puoliskolla ainakaan xD Keväällä tuli kiireiden takia tuskin käytyä ja oli pitkiä pätkiä, kun tuntui, ettei mitään must see -elokuvia ole tulossa.

Väärässä olin taas, näin melko mukavan määrän elokuvia tänäkin vuonna ja melko laajasti jos jonkinmoista genreä: kauhua, fantasiaa, sci-fiä, romantiikkaa, komediaa, draamaa... Siinä missä joinakin vuosina on tuntunut, että käyn katsomassa vain scifiä, kauhua ja post-apokalyptsisia elokuvia, tänä vuonna piirretyt olivat tosi suuressa osassa.Vuosi alkaa myös piirretyllä :D

Vielä koska kertaus on opintojen äiti, tässä ensimmäinen merkintäni tästä aiheesta, sieltä voi lukea arvosteluperusteita. Joskin tässä vuosien kuluessa on mun tekstit muuttuneet aika paljon.


Tässä siis Oskar-gaala vuoden 2016 elokuvista by minä~ Kävin elokuvissa yhteensä 29 kertaa.


1.  12.1.2016 Kunnon Dinosaurus (7/10)
Paaken kanssa Kokkolassa. Viimeinen elokuvani Kokkolassa toivottavasti ikinä. Oli ...kiva... käydä katsomassa tämä suomeksi lasten seassa, mutta iso sali oli käytännössä tyhjillään, joten tämä oli oikeasti kaikin puolin positiivinen kokemus. Harmi vain, että leffa ei ollut tosiaankaan parhaasta päästä.
Elokuva rinnakkaisesta todellisuudesta, jossa meteori ei koskaan osunut Maahan ja dinosaurukset eivät kuolleetkaan. Joten dinosaurukset ovat hyvin kehittyneitä, niillä on asumukset ja ne harjoittavat maataloutta ja niillä on vahvoja arvoja ja perinteitä. Ihmiset taas ovat jääneet kehityksessä eläinten tasolle ja ovat villejä.
Mä menin katsomaan tämän lähinnä siksi, että se on Disney Pixaria ja koska halusin päästä näkemään ihan rehellisen lastenelokuvan pitkästä aikaa. Se oli kuitenkin kaiken kaikkiaan vain hiukan turhan yksityiskohtainen kopio aiemmista Disney-elokuvista. Päähenkilö halusi painaa tassunjälkensä eli merkkinsä maailmaan, joka oli suoraan Karhuveljeni Kodasta ja tästä tapauksesta koko tarina lähti liikkeelle. Isän kuolema taas oli suora kopio Leijonakuninkaasta.
Joillekin mun kavereille hahmojen ällösöpöys on ihan No Go, mutta mua ei söpöys haittaa. Mä pidin tosi monesta asiasta tässä elokuvassa. Siitä miten Arlo ja Spot oppii kommunikoimaan keskenään ja siitä kun ne puhuivat perheistään. Tulikärpäsistä ja siitä, miten Arlo pikkuhiljaa rohkaistui. Mä en jotenkin ajatellut, että tässä olisi ollut noin mustavalkoista pahista niin yllätyin, ja yllätyin myös siitä, kuka se pahis lopulta oli, koska jotenkin luulin, että kyseiset hahmot oli vaan harmittomia pelleilijöitä. Loppu oli myös tosi koskettava, vähän surullinen myös x)
Mä yllätyin siitä, miten inhorealistinen tää oli xD tavallaan ällöttävä. Lähikuvaa iilimadoista, jotka imi verta; Spot syömässä ötököitä, joita Arlo oli juuri kutsunut kavereikseen ja muutenkin kaikenlainen lihansyönti oli otettu tähän aika karuksi teoksi :D
Nauroin, kun taas oli mukana kohtaus, jossa päähenkilöt ovat ihan aineissa. Arlo ja Spot söi mätiä hedelmiä ja tuli niistä ihan känniin ja alkoivat nähdä tosi outoja hallusinaatioita. Mitähän nää animaattorit oikein polttelee kirjoittaessaan ja animoidessaan? Tää oli lyhyen ajan sisään jo ties kuinka mones elokuva, missä jouduin tätä kysymystä pohtimaan xD

2.  6.2.2016 The Revenant (8½/10)
Iskän kanssa. Halusin nähdä tämän DiCaprion takia ja koska se näytti musta mielenkiintoiselta ja olin kiinnostunut karhukohtauksen teknisestä toteutuksesta. Näin tämän vielä ennen Oscar-gaalaa ja arvelin siis, että kyseessä on DiCapriolta tosi kova suoritus, ja olin ihan järkyttävän onnellinen kun se vihdoin voitti sen pystin. Toisaalta tää oli mulle muutenkin tosi kiva vuosi palkintogaalan suhteen, koska kaikki pää- ja sivuroolista ehdolla olevat oli näyttelijöitä joista hirveästi pidän, niin tää olisi myös ollut ensimmäinen vuosi, kun DiCaprion häviö ei olis mua vihastuttanut :D
Tässä leffassa oli jotain, mistä pidin tosi paljon. Se oli graafinen ja väkivaltainen ja päähenkilön matka oli järkyttävän vaikea ja pidempi kuin olin olettanut. Mua kiinnostaa todella, miten se karhun hyökkäys on tehty, koska se näytti tosi hyvältä.
Juonellisesti ei mitään erikoisia käänteitä vaan suoraviivaista tekemistä, alussa kulutettiin tosi paljon enemmän aikaa kuin kuvittelin. Ehkä pitkitetyn alun takia DiCaprion dramaattinen haudastanousu ei ollut niin dramaattinen kuin ehkä olisi toivonut.
Uskomattoman hienoja kuvia ja maisemia. Kuvauksellisesti ja ohjauksellisesti tosi hieno, pitkiä kuvia, jopa niin pitkiä, että huolestuin jatkuvuudesta auringonvalon kanssa, mutta kaikki soljui nätisti eteenpäin ilman klaffivirheitä. Plussaa siitä! Tunnelmasta tipahdin hetkittäin vain siksi, että jokaikinen kohtaus alkoi laajalla maisemakuvalla, jota seurasi lähikuva esim. kuusenoksasta. Tätä tapahtui säännöllisesti koko leffan läpi ja siksi huomasin sen.
Tykkäsin. Ostettiin. Katsoisin ehdottomasti useamman kerran. Mutta täytyy kyllä myöntää, että tällä kertaa näyttelijä oli parempi kuin elokuva.

3.  29.2.2016 Tanskalainen tyttö (9/10)
Ruusun kanssa. Sarjassamme Aika monet suuttuivat näyttelijävalinnasta, mutta mä en voi sanoa, että tässä mikään olisi henkilökohtaisesti mua häirinnyt. Tämä oli kamalan hyvä draamaelokuva. Yleensä käyn katsomassa vain harvat ja valitut draamat leffateatterissa, koska mä pyrin säästämään rahani visuaaliseen hehkutukseen, joka on kannattavaa katsoa isolta ruudulta.
(Anteeksi jos menee nyt historiantiedot väärin) Tämä leffa kertoi siis yhdestä maailman ensimmäisistä tunnetuista trans-ihmisistä, ja vissiin myös yhdestä maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdonleikkauksista. Tässä elokuvassa oli mielettömän kauniita vaatteita ja värejä, ja koko elokuvan tunnelma miellytti mua. Alicia Vikanderin hahmo oli maalari ja jo pelkästään se toi tähän elokuvaan kauneutta.
Päähenkilö (Eddie Redmayne) on siis syntynyt miehen kehoon mutta tuntee olevansa oikeasti nainen. Se on naimisissa Alicia Vikanderin kanssa (anteeks kansalaiset, mä en muista näiden hahmojen nimiä kun olivat tanskalaisia :'''D) ja harmittomien pukuleikkien kautta se alkaa tajuta itsestään sen, mitä on yrittänyt torjua. Tää on tehty hirveän hyvin. Dramaturgia toimii ja mua ainakin ahdisti koko leffan läpi, koska päähenkilön kärsimys on tehty niin hyvin, kyllä mun mielestä näyttelijävalinta toimii erittäin hyvin, Eddie on hyvä näyttelijä. Tässä tuntee sen, miten hankala sen hahmon on omassa kehossaan ja elämässään olla.
Tosi hyvin ohjattu ja käsikirjoitettu ja kuvattu. Tässä on kamerassa ollut joku ihana linssi ja kaikki kuvat on tosi nättejä kun kohde on tarkka ja kaikki muu ihan blurria. Niin kaunis elokuva etten kestä. Valitettavasti katarsis jäi lopussa pienemmäksi kuin olisi ehkä halunnut, kun tämän tarinan loppu on niin surumielinen, ja siitä ainoa miinus pisteissä.

4.  4.3.2016 Zootopia (9½/10)
Paaken kanssa. Voi kun olis iskän kanssa päässyt. Oltiin muka menossa katsomaan enkuks mut se olikin suomeksi xD Ihan sama. Näin jouluna tästä pätkän Samu Sirkan joulutervehdyksessä ja nauroin niin paljon, että tiesin jälleen välttyväni pettymyksiltä.
Tää oli ihan mielettömän hyvä! Ei mikään itkuleffa vaan mä nimenomaan nauroin ihan hulluna pitkästä aikaa. Nauroin replikoinnille, hahmoille, yllättäville käänteille, kekseliäisyydelle...
Tässä elokuvassa oli hurjan oivaltava idea, eläintenkaupungissa oli paljon erilaisia toimintoja ja palveluita eri eläimille, eri kokoisia ovia junassa eläinten koon mukaan, laiskiaisia autorekisterikeskuksessa töissä, nudistieläimet...
Tää oli hirveän kiva. Ei ehkä Disney-tyylinen, täytyy myöntää, mulla tuli enemmän joku Dream Works mieleen tästä tyylistä. Tää oli siis rikostarina, ja perimmäisenä ajatuksena pohdittiin rasismia ja siitä aiheutuvaa pelkoa. Eläinten yhteiskunnassa, jossa nykyään saalis- ja petoeläimet elävät sulassa sovussa keskenään, petoeläimet alkavat muuttua yksi kerrallaan takaisin villeiksi saalistajiksi. Päähenkilö, Zootopian ensimmäinen pupupoliisi Judy, saa kuulla irrallisen pätkän keskustelusta, jossa tohtori toteaa, että villiintyminen saattaa johtua eläinten biologiasta ja vaistoista. Judy levittää tämän tiedon medialle tajuamatta sen vaikutusta, ja pian Zootopiassa vallitsee pelko petoeläimiä kohtaan. Tää oli siis tosi ajankohtainen elokuva. Tosi hyvä sanoma.
Mua harmittaa, että arvasin ihan viimeisimmän loppuratkaisun. Mutta mä en onneksi arvannut, kuka lopullinen pahis oli. Ja ihan viimeiset parikymmentä sekuntia tulivat ihan puskista xD loistava lopetus!

5.  19.4.2016 Viidakkokirja (7/10)
Iskän kanssa. Näin tästä varhain mainoksia facessa, ja niiden otsikoissa sanottiin "arvaa, kuka on käärmeen ääninäyttelijä". Kuulin videolta, että se on Scarlett Johansson ja näin, miten hyvä casti koko eläinkunnalle oli nimitetty ja päätin, että varmasti tää on katsomisen arvoinen.
Mulla on Viidakkokirjan mentävä aukko Disney-sivistyksessä, enkä mielestäni koskaan oo nähnyt sitä leffaa. Oon vaan lukenut sen Disney-kuvituksella varustetusta satukirjasta ja kuunnellut näitä kahta tunnetuinta biisiä mun Bibbidi Babbidi Buu -levyltä ^^
Tää oli kyllä hurjan hyvin tehty. Miten tää on tehty? Onko Mowglin näyttelijä hyppinyt vain greenscreenillä varustetussa ...tyhjiössä... ja kaikki eläimet ja muut on lisätty jälkeenpäin. Melkoista elokuvantekoa... Nyt lisämateriaalia nähtyäni tiedän, että kyllä, Mowgli on hyppinyt bluescreenillä vuoratussa huoneessa.
Tää oli kiva ja hauska ja välillä aika rajukin. Oli tosi mukava oppia uutta tarinasta, jonka luulin muistavani hyvin. Toki enhän mä pysty varmaksi sanomaan, kuinka paljon tähän on draamaa lisätty verratuna alkuperäiseen piirrettyyn. Tosi koskettavia kohtauksia oli myös mukana, esim. kun Mowgli auttaa pienen elefanttipoikasen ylös syvästä kuopasta, jonne se olisi muuten kuollut. Se oli suuri ja elokuvallinen hetki.
Ainut mikä tässä jäi häiritsemään oli se, että vanhat tutut laulut oli käännetty uudestaan! Siis mä oon tottunut, että lauletaan "Onhan tää karhun elämää, saa päivät mettä kämmentää..." eikä mitään että "Peruskarhukkeet!" :''D lauloin itsekseni hiljaa _oikeita suomennoksia enkä lukenut käännöksiä :D
Ja se orankikuninkaan laulu! Siinä lauletaan jotain että "ubbiduu, I wanna be like you-u-u..." niin se oli käännetty että "Däädidää, mä haluun olla kuin sää-ä-ä" ja mä meinasin kuolla nauruun, koska däädidää oli liian hauskaa.

6.  24.4.2016 Kung Fu Panda 3 (5/10)
Iskän kanssa. Jatkumona kahdelle edeltäjälleen, jotka olivat loistavia. Tää kolmas taas... ei niinkään. Tää oli tän uuden sukupolven animaatioelokuvia, jotka on tungettu niin täyteen toimintaa ja tehosteita ja vitsejä, etten nähnyt tarinaa kaiken sen roinan alta.
Miksi sanon näitä uuden sukupolven animaatioiksi? Koska mun lapsuuden Disney-leffat eivät olleet tällaisia. Joojoo tää onkin Dream Worksin eikä Disneyn, mutta DW myös on ollut mun mielessä tunnettu laadusta. Egyptin prinssi, Tie El Doradoon...
Siis tässä Kung Fu Pandassa oli oikeesti hyvä juoni! Pahis oli hyvä ja mä olisin monessa kohtaa ollut tosi jännittynyt tai jopa peloissani, ellei joka ikistä koskettavaa tai jännittävää hetkeä olisi vedetty vitsiksi. Mua oikein suututti katsoa tätä välillä. Hurjan viisikon jäseniä kaapattiin/tuhottiin ja koko kohtaus vedettiin vitsiksi. Siitä olisi saanut oikeasti hienon kohtauksen ja hyvää jännitettä!
Mutta, juoni tosiaan oli hyvä. Tykkäsin perheteemasta, olisin vain toivonut, että sitä olisi käsitelty syvällisemmin eikä taas kerran vitseillä. Jos tästä leffasta olisi otettu puolet vitseistä pois ja annettu jännittävien käänteiden olla oikeasti jännittäviä, tää olisi ollut hurjan hyvä elokuva.

7.  24.4.2016 Batman vs. Superman: Dawn of Justice (8½/10)
Iskän kanssa. Tää oli vään tällainen mennäänkö vai eikö mennä -kokemus ja arvelin, että ostamatta ainakin jää. Mutta on sitä välillä hauska nähdä sci-fi mättöä. Ja täytyy kyllä myöntää, että tää on just sen tyylin räiskintää mitä tykkään sillon tällön katsoa ja tällaisen genren edustajana oikein viihdyttävä.
Olin välillä ihan fiiliksissä tästä leffasta. Ben Affleck ei ollut yhtään niin paska Batman kuin mitä olin itselleni tarkoituksella pelotellut. Alfred oli kyllä ihan liian nuori verrattuna siihen mitä oon tottunut. Tässä leffassa oli ihan hyviä ajatuksia ja mä olin tosi innoissani Justice Leaguen lyhyestä esittelystä ja Wonder Womanin theme-musa oli hyvä. Mua harmittaa vain, ettei juonnkäänteelle ollut mitään syytä. Tai siis... Batman hakkaa Supermania jossakin murskatun talon katolla ja yhtäkkiä Superman sanoo "Martha", ja molempien äijien äidit sattuu olemaan nimeltään Martha ja Batman sit lakkaa hakkaamasta, saa jonkun ilmestyksen ja tajuaa miten päin asiat onkaan. Kyllä vähän lässähti.
Lopusta tykkäsin. Käyn varmaan katsomassa Justice Leaguenkin sitten kun sellainen joskus ilmestyy.

8.  27.4.2016 Captain America: Civil War (9/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Jatkumona neljä (nykyään jo viisi) vuotta sitten alkaneelle Marvel- ja Avengers-fanitukselleni ja kasvavalle innolle siitä, miten tämä pitkään kasvatettu tarina tulee lopulta päättymään.
Mulle katsojana ironista että tulee putkeen kaksi näin erilaista monen supersankarin elokuvaa joista toinen oli selkeästi parempi. Vaikkei näillä elokuvilla ole juuri arvosanallista eroa, oli Civil War ihan hirveän paljon parempi oikeasti. Mä vain vertailen näitä aika eri tavalla ja arvio perustuu tosiaan ensireaktioon ja siihen fiilikseen, mikä jää elokuvan jälkeen.
Tää oli kyllä hurja. Huomasin tässä selkeän elokuvaleikkauksellisen kaavan, joka esim. ensimmäisestä Avengersista on mulle tuttu, ja tää alkoi tosi synkästi. Koko Avengersin jengi vaipui synkkyyteen koska heidän pelastaessaan kaupunkia 12 sivullista kuoli. Siinä missä DC:n Superman-elokuvassa tuhotaan paikkoja mistään välittämättä, Marvelin sankarit on ihan maassa, kun aiheuttavat verrattain harvan sivullisen kuoleman.
Näiden jakautumista oli ikävä katsoa. Musta oli silti jännä nähdä, kuka onkaan kenenkin puolella. Ja oli ihana nähdä Bucky taas, mä tykkään Buckysta hahmona hirveästi ja Sebastian Stan on ehana~
Muistikuvien hämärtyessä osaan sanoa aika vähän, mutta mä tykkäsin tästä elokuvasta loppuun asti. Jotkut sarjakuvan lukeneet valitteli sitä, mihin kohtaan leffa lopetettiin mutta musta se toimi. Ei lopetettu kaikista isoimpaan taisteluun vaan kahden henkilön väliseen kamppailuun.
Vitsit ei oikein toimineet... Mä nauroin ääneen vain, kun Tony kutsui Peter Parkerin Hämähäkkimies-pukua potkupuvuksi. Martin Freemanin esiin astuminen aiheutti salissa teinityttöjen kikattelua ja muuta turhanpanttia mölinää ja mä mietin missä vaiheessa supersankarien fanikanta on muuttunut tällaiseksi. En pureudu tähän aiheeseen esittämällä kysymystä muussa kuin retorisessa mielessä koska en halua aloittaa sitä keskustelua xD

9.  4.5.2016 Metsästäjä ja talvinen taistelu (5/10)
Iskän kanssa. Mä tykkäsin Lumikki ja Metsästäjä -elokuvasta tosi paljon ja ajattelin, ettei tässä voida siitä pahemmin metsään mennä, mutta olin kyllä väärässä, surettaa myöntää. Tää oli niin kesy, että pienet lapsetkin olisi voineet katsoa tän. Tää poikkesi tyylillisesti tosi rajusti edeltävästään, ei juuri väkivaltaa eikä kuolemia eikä tämä jostain syystä säväyttänyt yhtään, kun kaikki oli jätetty niin kesyksi. Tässä oli peikkoja ja muuta, mikä näytti melko lupaavalta, jos olisi uskallettu pistää vähän jännitystä peliin eikä vedetty kaikkea vitsiksi (nyt vasta tajusin, että tässä häiritsi samat asiat kuin Kung Fu Pandassa).
Täytyy silti myöntää, että tässä elokuvassa on ollut hyvä traileri ja markkinointitekniikat, koska mä en tosiaankaan arvannut tapahtumia etukäteen. Tää oli ihan hyvin tehty ja oli saatu riittävästi edeltävän elokuvan näyttelijöitä mukaan, että saatiin juonet nivottua yhteen. Tää oli silti liian siirappinen, ehdottomasti.

10.  7.6.2016 X-Men: Apocalypse (10/10)
Iskän kanssa. Tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa siitä asti, kun edellisen x-menin lopussa näytettiin tästä pieni maistiainen.
Tästä tykkäsin! Tää valitettavasti vain tukee mun jo huomaamaani teoriaa siitä, että mun mielestä parhaat x-menit on ne joissa Wolverine ei ole pääosassa :'D kuulostaa hirveältä, mä rakastan Wolverinea ja Hugh Jackmania mutta sillä on soololeffojakin niin monta että musta on kiva, jos x-meneissä joku muu olisi pääosissa. Plus, paljon enemmän kuin Hugh Jackmania, mä rakastan James McAvoyta, sitä kattelisin ihan missä vaan erittäin mielelläni~
Tää oli kyllä hirveän hyvä elokuva. Huumori toimi ja oli hyvää toimintaa ja paljon mutantteja ja aika hyvää draamaa myös mistä yllätyin. Oon alkanut nykyään tottua siihen, että tarinat on melko pinnallisia.
Tässä tapahtui nyt McAvoyn näyttelemän Charlesin hiustenlähtö (joka btw on yksi isoon juonelliseen kohokohtaan liittyvä yksityiskohta ja taas mua sylettää, että DVD:n kannessa on kuva siitä kaljuna, thumbs up taas ihmiset), Quicksilver saapui taas varastamaan shown, Hugh Jackman teki hyvän cameon ja Wolverinen kiintiö-fuck-sana oli annettu Magnetolle.
Muhun iski tää tarina ja tapahtumapaikat ihan täysillä. Joku tossa vanhassa Egyptissä kiehtoo ja sieltä oli tämän leffan pahis.
Mä en keksi mitään valitettavaa, siksi täydet pisteet ^^

11.  14.6.2016 The Conjuring 2 (8/10)
Iskän kanssa. Tässä oli melko mielenkiintoinen keissi, koska teatterissa en pitänyt tätä kovin ihmeellisenä, mutta myöhemmin DVD:llä se oli musta tosi hyvä. Odotin tältä totta kai ihan hirveästi, koska ykkösosa oli ollut niin hyvä.
Mutta tässä oli tosi mielenkiintoisia juttuja ja nunnan näköinen demoni oli oikeesti aika kauhea. Oli enemmän kerroksia kuin kauhuleffoissa yleensä ja se teki tästä jännempää kuin normaalista riivauselokuvasta :D Oli muutama hyvä jump scare ja hyviä lisäyksiä, mutta tässä oli ehkä pikkusen liikaa tavaraa. Yksi perheen lapsista änkytti ja sekin oli osa tarinaa, toki siihen liittyvistä elementeistä sai hyvää pelottelua aikaiseksi.
Tää oli siitäkin jännä kauhuleffa, että tää oli yksi niistä harvoista, jotka olivat myös melko siirappisia. Tässä paneuduttiin paljon Edin ja Lorrainen rakkauteen ja se oli tässä aika kantava voima. Laulettiin Elvistä ja sanottiin söpöjä asioita, melko erilainen meininki kuin kauhussa ikinä.
Oon oikeastaan pettynyt vain yhteen asiaan, ja se on se, millä nää kaksi leffaa nivottiin yhteen. (SPOLER ALERT! Teitä on varoitettu!) Ykkösleffassa Ed kertoo auttamansa perheen isälle, että yhdellä heidän "keikallaan" Lorraine näki jotain niin kamalaa, että sulkeutui moneksi päiväksi eikä ole sen jälkeen ollut entisensä. Ne ei kertoneet koskaan mitä se näki, koska tuollainen tieto voi tosi helposti lässäyttää tarinan, jos ei se oli tarpeeksi kauhea asia. No, tässä kakkosessa Lorraine nyt vihdoin avautui, ja sanoi, että "demoni oli näyttänyt hänelle Edin kuoleman".
Trää trää ja töttöröö, kylläpä lässähti. Ehkä mä olen kyynikko, mutta en kyllä pitänyt tästä ratkaisusta. Nyt täytyy myös myöntää, etten tiedä onko tuo niitä asioita, jotka ovat tosiaan totta. Nämä leffathan "perustuvat tositapahtumiin" - kuka sitten uskookin ja kuka ei - mutta oon kyllä niin varma kuin vain aiheesta lukemattakin voin olla, että tuo kyseinen asia on elokuvatekijöiden lisäys.

12.  21.6.2016 Warcraft: The Beginning (7/10)
Iskän kanssa. En ajatellut ensin mennä katsomaan, mutta annoin periksi, kun iskä halusi sen nähdä. Yleensä en tykkää tämäntyylisestä fantasiasta, mutta täytyy myöntää että tää oli aika kiva leffa. Yksi isoista syistä oli varmaan Travis Fimmel, ai että mä tykkään siitä ja sillä on upeet siniset silmät.
Tykkäsin hahmoista ja yllätyin juonenkänteistä, yhdestä isosta kuolemasta varsinkin. Tää oli paljon monipuolisempi kuin olin odottanut ja se pelasi tän leffan puolelle.
Tää oli ekaosaksi tosi hyvä. Sillä oli selkeä loppu, että mä en kuole, jos ei näitä koskaan jatketa, mutta jäi myös hirveän paljon kysymyksiä ja maailma ja hahmot on vasta esitelty ja kiinnostuin kyllä kamalasti tarinasta ja siitä kuinka se etenee.

13.  28.6.2016 The Wave (9/10)
Iskän kanssa. Tää oli ihan iskän päätös ja onneksi mentiin katsomaan! Norjalainen katastrofielokuva missä iso aalto vyöryy vuoristokaupungin yli, ja tosi hyvin tehty. Mietin että varmaan ihan kamalan kallis elokuva. Suomessa annetaan vain pari hassua miljoonaa isonkin leffan tekoon niin välillä tuntui siltä että tämä pätkä on varmaan kuluttanut koko Norjan vuosibudjetin xD
Annettiin aikaa tapahtumien kehittymiselle, heti ei alettukaan panikoida. Tässä näytettiin tosi yksityiskohtaisesti monia eri vaiheita läpi ja tykkäsin siitä, miten teknisiäkin asioita tässä näytettiin, koska se tuntui realistiselta.
Tää oli hyvä, koska tässä oli realistisen tuntuisia hahmoja ja hyvää draamaa, tunnelma pysyi yllä koko ajan. Vain yhdessä kuvassa huomasin green screenin käytön ja se heitti hetkeksi tunnelmasta, mutta se oli onneksi vain se yksi kuva.
Kun leffa alkoi iskä sanoi "mennäänkö Norjaan", kun oli niin nättejä maisemia ja ihanan rauhallisen näköistä, mutta kun leffa loppui iskä sanoi "ei mennäkään" xD Koska koko tän leffan pointti oli, että tää nimenomainen katastrofi voi periaatteessa tapahtua koska vaan.

14.  17.7.2016 Tarzanin legenda (7/10)
Iskän kanssa. Ja koska joku juttu näissä satujen toisinnoissa tai jatko-osissa kutsuu mua. Kamala meteli nostettu siitä, ettei Tarzania voi näytellä ruotsalainen mies, mutta mä tykkäsin siitä, että Alexander muistuttaa ulkonäöltään vähän Disneyn piirrettyä Tarzania ^^
Ihan hyvää toimintaa ja dialogia ja luonnonläheisyys viehätti ja Afrikka näytettiin jokseenkin erilaisena kuin mitä oon tottunut yleensä elokuvissa. Juonellisesti tässä oli aika helppoja ratkaisuja eikä tää ehkä siksi jättänyt mitään kovin suurta vaikutusta, mutta mä pidin tästä silti. En kadu että kävin katsomassa.
Eniten tykkäsin pienistä yksityiskohdista, esim. kun Tarzan puhui lapsijoukolle siitä, miten hänen käsiensä luut on muuttuneet rystysten varassa kävelystä johtuen.

15.  21.7.2016 Independence Day: Resurgence (6/10)
Iskän kanssa. Katsoin tämän ykkösosan vasta pari päivää ennen kuin käytiin katsomassa tämä. Ykkösosaa mä pystyn parhaiten kuvaamaan sanoilla "ihan jännä". Se kuvaa sitä ehkä parhaiten. Ihan jees. Mutta on paljon parempaakin sci-fi räiskettä nähty, mä varsinkin kun katson sitä ihan asiakseni.
Oli tää jatko-osa ainakin paljon jännempi ja toiminnallisempi. Valitettavasti en taas muista tästä paljon mitään sanottavaa, mutta se mitä tästä muistan oli tää vanhempi homopari, Oli ne vaan sulosia yhtäkään pusua vaihtamatta.

16.  22.7.2016 Star Trek Beyond (7/10)
Iskän, Emmin ja Sofian kanssa. Jälleen syynä fandomin seuraaminen. Tätä olin kyllä odottanut, mutta täytyy myöntää että vähän kylmäksi jätti. Meidän seurueesta kaksi tietää Star Trekista kaiken ja ne oli ihan kikseissä tästä leffasta, mutta mulle tää ei auennut ihan ehkä samalla tavalla. Mä luulen, että siinä oli aika paljon fanserviceä nimenomaan vanhojakin faneja ajatellen ja ne taas pelkästään uusimpia tuotoksia katsoneen jättivät vähän ulkopuoliseksi ainakin kun vieressä hehkutettiin asioista, joita ei itse ollut huomannut. Siinä ei mun mielestä ole mitään vikaa, fanservice on siis erittäin jees, eikä tää sen takia varmasti ollut huono leffa, mutta valitettavasti sen vieressä tapahtuneen hehkutuksen vuoksi musta tuntui että jään jostain paitsi :D
Mulla on iso henkilökohtainen ongelma tän Saran kanssa, joka oli nyt taas jonkun kielen keksinyt tähän leffaan niin se pisti mut välissä aina kiristelemään hampaita mikä on harmi.
Yksi jännimmistä kokemuksista oli silti ehkä Anton Yelchinin suorituksen seuraaminen melkein kuin haudan takaa, kun se oli sattunut kuolemaan aiemmin kesällä.
Mä en osaa sanoa, mitä tästä puuttui. Oli Idris Elba pahiksena ja paljon toimintaa ja juonenkäänteitä, mutta jotain jäin kaipaamaan. Into Darkness on kyllä musta parempi, mutta haluisin nähdä tän jostakin uudestaan, että voisin ajatella vielä uudestaan tätä leffaa kokonaisuutena.

17.  28.7.2016 Lights Out (9/10)
Iskän kanssa. Tästä olin pitkään tosi fiiliksissä ja odotin ihan innolla. Oon katsonut samannimisen kauhulyhärin joskus kauan sitten ja se oli ihan mielettömän hyvän, ja nyt vissiin sitten joku elokuvayhtiö oli ostanut sen tarinan oikeudet tai jotain, mutta saatiin aiheesta kokopitkä leffa ja lyhärissä näytellyt nainenkin sai oman pienen sivuosaroolin elokuvaan.
Tää oli ihan hirveän hyvä ja pelottava! Oli keksitty ihan hyvä tarina tämän loistavan idean tueksi ja sitä osattiin toteuttaa ilman että se tuntui Paranormal Activity -elokuvien tyyliseltä toistolta. Näyttelijät näytteli aika hyvin ollakseen vähemmän nähtyjä kasvoja kuitenkin. Perheteema toimi koska koko leffan juoni keskittyi perheen sisällä tapahtuviin asioihin (mua yleensä nimittäin häiritsee aivan suunnattomasti kauhuleffojen päälleliimatut perheteemat joilla vain yritetään täyttää tarinaan jääviä ajallisia ja tunteellisia aukkoja).
Lisähuomiona vielä, että oli tarpeeksi lyhyt häntä lopussa~ Helpoin keino lässäyttää kauhuleffa on liian pitkä häivytysosa sen jälkeen kun ratkaisu on jo tullut.

18.  29.7.2016 Ice Age 5: Törmäyskurssilla (4/10)
Iskän kanssa. No totta kai, kaikki edellisetkin nähty ja ostettu.
Siis voi holy shit mikä määrä kaikkea turhaa pelleilyä! Nyt kun muistelen jälkeenpäin, mä en edes muista että tässä leffassa olisi ollut mitään edes vähäsen järkeenkäyvää tarinaa!
Koko tarina ensinnäkin alkaa sillä että Jyrsis iskee tammenterhonsa jäähän ja onnistuu vahingossa laukaisemaan liikkeelle jäätyneen avaruusaluksen ja pelleilee sitten avaruudessa koko elokuvan läpi. Ihan selvä homma, juujuu.
Kirsikan häitä vietetään ja Manu ei tykkää Kirsikan sulhasesta ja kun nää nuoret aikoo muuttaa yksin asumaan, Manu vetää siitä ihan pultit. Enkö mä just sanonut, kuinka mä vihaan päälleliimattuja perheteemoja?
Häät keskeytyy kun meteorikuuro iskee. Tää yksisilmäinen kärppä tai näätä tai mikä lie (kolmosessa siihen tutustuttiin, sillä oli silmälappu ja sen nimi saattoi olla Buck?) pystyi joistakin vanhoista piirustuksista (?) ennustamaan, milloin meteori iskee maahan, ja ne lähti sitten Sid ja Manu ja koko porukka matkalle kohti suurta kristallia, pelastussuunnitelmaa, ja siellä kristallin sisällä asuu kokonainen hippikommuuni.
Hyvä jumala oikeasti, käsikirjoitus oli melko syvältä, tarinaa ei ollut ja juonikin oli melko hatara eikä hahmoilla ollut mitään tekemistä tarinan etenemisen kanssa. Asioita vain tapahtui. Eikä käsikirjoituksessa ollut mitään hauskaa. Mä kuitenkin muistan nauraneeni itseni kipeäksi ensimmäisille Ice Age -elokuville. Täysin ilman pisteitä tämä ei jää siis ihan siksi, että Jyrsiksen avaruuskohtaukset olivat tosi hauskoja animaation laadun vuoksi.

19.  20.8.2016 Lemmikkien salainen elämä (5/10)
Iskän kanssa. Mä en ollut ensin menossa katsomaan tätä, mutta yllättäen iskä halusi sen nähdä :D Ja nyt mun on kyllä myönnettävä, että jälkeenpäin kun katsoin tämän, tykkäsin siitä paljon enemmän, ensireaktio vaan ei ollut todellakaan paras mahdollinen.
Trailerissa oli jo näytetty kaikki parhaat pätkät ja sitten olin kuunnellut kuinka tätä haukuttiin vain huonoksi Toy Story -kopioksi, mutta halusin uskoa, että tällä olisi enemmän tarjottavana. No, valitettavasti ei tässä ollut suuresti mielikuvitusta käytetty, koska juoni alkoi siitä, että tämän päähenkilökoiran omistaja hankki toisenkin koiran. Hitto tadaa totta tosiaan.
En meinannut saada selvää joidenkin hahmojen puheesta suomeksi ja siksi rääväsuinen pikkupupu meinasi jäädä mulle tosi etäiseksi. Oli tässä kuitenkin ihan hyviä vitsejä ja hauskaa animaatiota ja vaihteeksi yksi happotrippi-kohtaus XD Näitä on nykyään joka leffassa, tässä nää kaks koiraa pääsivät makkaratehtaalle ja söivät vissiin sellaisen ruokaähkyn, että ne vajosi jonnekin unimaailmaan, missä nakit alkoi laulaa ja tanssia.
Ei oikeastaan mitään uutta, mutta onneksi hauska. Mä vain en pidä tämän animaatioyhtiön tyylistä, kaikki ihmiset on sellaisia tikkujalkaisia.

20.  24.8.2016 Doria etsimässä (9½/10)
Tiinan kanssa Tampereella, ensimmäinen leffa uuden luokkakaverin kanssa.
Oh my god oh my god oh my god ..! Herranjumala miten paljon rakastin tätä elokuvaa! Samoin kun Disney, Pixarin puolella tehdyt leffat myöskään ei petä koskaan.
Tää oli aika hyvä jatkumo edelliseen ja hahmot oli kivoja ja tässä oli yllättäviäkin käänteitä. Mä en pahemmin katsele trailereita ja mulla tuli ihan täytenä yllätyksenä, että ne menivät tällaiseen vesipuiston akvaarioon :'D
Mä tykkäsin tästä tarinasta tosi paljon. Dori lähti etsimään vanhempiaan ja valotettiin vähän sen menneisyyttä muistiongelmien kanssa ja sen lapsuutta ja miten se päätyi Nemon ja Marlinin luo. Toiminnalle on hyvät motiivit, Dori haluaa löytää vanhempansa ja tietää kuka on, ja sehän on luokiteltavaksi fiktion ainoaksi päätarinaksi joidenkin lähteiden mukaan. Niillä on päämäärä selvillä, kun Dori on sen vahingossa muistinsa syövereistä möläyttänyt, ja Dorin muistin tuntien se tuntuu ihan loogiselta.
Olkoonkin, että tää leffa oli hauska ja aika nokkela ja pikku Dori oli ihan käsittämättömän söpö, kaikista parhaiten tämän leffan mulle myi kohtaus elokuvan loppupuolelta. (SPOILER). Kun Dori on ajautunut akvaariosta ulos eikä tiedä missä on eikä ole vieläkään löytänyt vanhempiaan, se alkaa harhailla merilevän seassa vailla päämäärää ja mutisee lapsenakin keksimiään "muistisääntöjä", jotka Dorille oli kuitenkin vain asioita, joista se piti. Kun se on harhaillut _pitkään_, se viimein päätyy vanhempiensa luo, jotka on odottaneet sitä kaiken aikaa ja yrittäneet ohjata sen tietä kotiin akvaarion ulkopuolella. Se oli tosi kaunis ja hirveän hyvin tehty kohtaus ja kun mä katsoin sitä Dorin harhailua, mä toivoin koko ajan että "jatku vielä, jatku vielä", koska jos se kohtaus olisi ollut yhtään lyhyempi, se ei olisi toiminut. Mutta se kesti, ja mä rakastin sitä kohtausta~

                               

21.  10.9.2016 Doria etsimässä (vol.2) (ks. numero 20)
Iskän kanssa.


22.  15.10.2016 Miss Peregrine's Home for Peculiar Children (8/10)
Iskän kanssa. Näytti kiinnostavalta, ei sen kummempaa syytä tämän katsomiselle :D
Mua harmitti ihan hirveästi, ettei päähenkilö osannut näytellä. Se häiritsee mua aina aika suunnattoman paljon.
Idea on tosi kiva ja tarina myös, juoni taas aika basic. Mä oon tässä lähiaikoina alkanut ymmärtää millainen fantasia mua miellyttää kaikista eniten ja se on juurikin tätä tyyliä, missä on reaalimaailma ja fantasiamaailma rinnakkain, ja reaalimaailma ei tiedä toisen olemassaolosta. Tässäkin tämä fantasiamaailma oli olemassa eräänlaisessa aikaluupissa.
Osa hahmoista oli vähän ärsyttäviä ja suurin osa taas tosi pinnallisia enkä saanut niistä paljon otetta, mutta tuntuu siltä, että jos näitä leffoja tehtäisiin enemmän, ne saattaisivat syventyä.
Tykkään myös siitä, että nykyään ei haluta tehdä sankareiden elämää ihan liian helpoksi. Heille ei anneta ylivoimaisia kykyjä, vaan vain jotain, mikä auttaa heitä nimenomaan jossakin tietyssä asiassa. Esimerkkinä Percy Jackson, joka ei ole Zeuksen vaan Poseidonin poika; Katniss Nälkäpeleistä jota ei ollut millään ennustuksella valittu johtajaksi; Twilightin Bella, jonka kyky vampyyrinä on kilpi (hän pystyy suojautumaan ja suojelemaan ja hänellä on - lyhyesti sanottuna - vahva itsehillintä ihmisten tappamisen suhteen); ja tämän elokuvan päähenkilö, jonka kyky oli nähdä nämä pahisolennot, joita muut eivät nähneet, ja se toi hyvisten ryhmälle etua taistelussa.
Ollakseen K12-elokuva, tässä oli jotain tosi raakaa. Nämä pahat olennot esimerkiksi veivät näiltä "eriskummallisilta lapsilta" (englanniksi heistä käytettiin sanaa "peculiars") silmät ja söivät niitä näyttääkseen normaaleilta ihmisiltä. Ja yhdellä lapsista oli tosi creepy kyky; se pystyi herättämään nuket ja esimerkiksi ruumiit fyysisesti eloon ja pystyi ohjaamaan niitä kuin robotteja tai vaikkapa vatsastapuhujan nukkea, se oli aika hurjaa.
Päänäyttelijän näyttelemisen lisäksi jäi häiritsemään vain romanssi, joka tuntui perustuvan ihan vain teinien hormoonien hyrräämiseen ja ulkonäköön ja kuvitelmiin. Siltä se ainakin tuntui.
Tää leffa herätti kyllä kiinnostuksen. Vaikkei se ollutkaan niin hyvä, että erikseen mainitsisin sitä missään, mä haluaisin tutustua tähän maailmaan lisää.

23.  18.10.2016 Bridget Jones's Baby (9/10)
Äitin kanssa, vaihteeksi :'D Saattaa olla yli viisi vuotta kun on viimeksi käyty äitin kanssa leffassa. Mitä muistan, niin on käyty viimeksi katsomassa Sinkkuelämää 2 tai viimeinen Harry Potter. En vain nyt muista, kumpi näistä tuli viimeisimpänä.
Se mitä tästä päälimmäisenä muistan oli, että tää oli hirveän hauska! x'D En odottanut tältä, että se oikeasti mua naurattaisi, mutta kyllä vaan. Oli ihan kiva, ettei painittu täysin samoissa ongelmissa kuin edellisissä Bridget Jones -leffoissa, tässä kun Bridget oli vihdoin saavuttanut ihannepainonsa ja vähentänyt juomista ja vissiin lopettanut polttamisenkin.
Vaikka ratkaisu oli totta kai arvattavissa tämän elokuvan ja hahmojen historian tunteneena, tykkäsin silti kaikista vaiheista ja käänteistä. Oli huumoria ja ihan realistista toimintaa eikä vain väkisin väännettyä komediaa. Kyllä se itkettikin, siitä annan aina hirveästi pisteitä. Ihana oli nähdä romanttinen komedia, oon kuitenkin niiden suhteen hirveän skeptinen, koska niitä vaivaa sama tauti kuin kauhuleffoja: ihan mukiinmeneviä sellaisia voi tehdä tosi helposti ja niitä on siksi ihan hirveästi ja on nähtävä vaivaa löytääkseen kullanarvoiset kappaleet kaikkien niiden elkuvien joukosta.

24.  22.10.2016 Haikarat (7/10)
Iskän kanssa. Taa vähän hävetti, koska tää oli oikeesti ihan lastenelokuva ja me mentiin sinne ihan pokkana eikä koko salissa ollut meidän lisäksi kuin kaksi lapsiperhettä xD
Voi hyvä päivä kun musta olisi kauhean kiva että juonena olisi jotakin muuta kuin jonkin asian vieminen jonnekin tai hakeminen jostakin. Tässä vietiin vauvaa "tilaajilleen", Lemmikeissä vietiin sitä uutta koiraa vanhalle omistajalleen... Questi on varmasti helpoin mahdollinen juoni, joten se ei innosta. Vähän paremman siitä saa, jos pointtina on ennemmin jonkin etsiminen tai johonkin paikkaan pääseminen, jos matkalle on hyvät perustelut.
Mutta tässä leffassa oli kyllä hauska idea. Ennen vanhaan haikaroilla oli kunnon postipalvelut vauvojen tuotantoon ja kuljetukseen (ja okei mitä helvettiä tää kuulostaa just niin hönöltä kun tätä kirjottaa ylös XD mä luulen että kirjottajat on naureskelleet tälle idealle ihan kikseissä omasta nerokkuudestaan), mutta kun se duuni kävi liian haastavaksi, ne alkoivat ihan normaaliksi kuljetuspalveluksi (jääkaappeja sun muuta) ja vauvabisnes jäi. Yksi vauva oli jäänyt toimittamatta, koska sen osoitetiedot oli hajonneet ja nyt tämä Tuuli oli kasvanut täysi-ikäiseksi naiseksi ja oli aika lähettää hänet pois. Ja se likka oli ihan täystuho siellä yrityksessä muutenkin. Se heitti vahingossa kirjeen vauvantekokoneeseen ja pinkkitukkainen tyttövauva syntyi ja sitä lähdettiin sitten viemään sen tilanneelle perheelle.
Matka totta kai yhtä kaaosta kun mukana on rämäpäinen tyttö, virkaintoinen pomon toimesta haaveileva ja siksi ylikompensoiva haikara ja vauva jota kumpikaan ei osaa käsitellä. Ja tavattiin susilauma, jotka tuli siitä vauvasta ihan hulluksi ja halusivat pitää sen. Ne sudet nauratti mua ihan hirveästi xD Ne muodostivat erilaisia taistelumuodostelmia (sukellusveneen esimerkiksi) ja täytyy kyllä myöntää että meinasin kuolla nauruun.
Tässä perheteema oli ihan perusteltua ja ihan toimivaa. Sen tyttövauvan tilanneen perheen vanhemmilla oli vain yksi lapsi, ja vanhemmat olivat liian kiireisiä töidensä kanssa viettääkseen poikansa kanssa yhtään aikaa, mutta kun vauvaa varten alettiin valmistautua, he pääsivät vihdoin viettämään aikaa yhdessä. Teema jäi pinnalliseksi, mutta toimi ihan mukavasti.
Lopussa itketti ihan hirveästi. Leffa oli pelkkää huutoa ja sekoilua alusta loppuun, mutta lopussa vauvantekokone teki kauhean määrän vauvoja, jotka toimitettiin omistajilleen, ja jotenkin se koko kohtaus oli saatu kauhean koskettavaksi.

25.  11.11.2016 Don't Breathe (8/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Valtsu lähti jo toiseen leffaan tänä vuonna meidän kanssa, ihme juttu :D
Nykyään, kun suunnilleen kaikki trillerit on jo tehty, on alettu lisätä niihin tällaisia erikoisia elementtejä. Yksi viime aikojen puhutuin home invasion -trilleri on Shhh, jossa on kuuro nainen, jonka kotiin murtaudutaan. Tässä taas on sokea mies. Tää on tosi toimiva elementti kauhuun ja trilleriin, koska jännitys todella lisääntyy kamalasti.
Tykkäsin tästä tosi paljon! Se mikä tässä oli parasta oli se, ettei tiennyt yhtään kenen puolella tässä olisi - ryöstäjien vai kodin omistajan. Kolme parikymppistä rikollista siis päätti pienempien rikosten tyylinsä sijaan tehdä yhden ison keikan vanhan veteraanin kotiin, jossa olisi tarjolla miljoonasaalis. Siellä talossa niille selviää, että se mies on sokea, mutta se ei todellakaan ole mikään turha jätkä, vaan osaa täysillä puolustaa itseään ja kotiaan.
Tässä tulee tää dilemma. Nää roistot oli kaikki jotenkin inhottavia tyyppejä, en ikinä olis sellasten ihmisten kaveri ja yksi niistä varsinkin oli tosi vastenmielinen luonteeltaan, kaksi muuta ihan siedettäviä ja edes vähän pahoillaan siitä mitä olivat tekemässä. Lähtökohtaisesti ne oli totta kai mulle ne pahikset, koska nehän tässä murtautuivat toisen kotiin. Mutta tää veteraani oli niin armoton ja hurja ja väkivaltainen, että välillä tuli hetkiä, kun vaihdoin puolta. Mä nautin tosi paljon siitä, että tässä oli selkeä ajatus, joka oli viety loppuun asti ja siksi toimi.
Tää oli tosi väkivaltainen ja monta kertaa ajattelin, että tähän tämä nyt loppuu, mutta aina se vain jatkui. Tässä oli tosi hyvin toteutettu täysin pimeä kohtaus ja se oli tosi jännä, koska sitä tietää, miten hankalaa täysin pimeässä, tuntemattomassa sokkelossa liikkuminen näkevälle ihmiselle on, ja kun hiljaakin pitäisi vielä olla tai pääsee hengestään hyvin nopeasti.

26.  12.11.2016 Doctor Strange (9/10)
Iskän kanssa. Oli kehuttu, ja maanittelin iskän mukaani :D Se ei ensin ollut tulossa, koska leffa näytti sen mielestä oudolta, mutta sain idean myytyä.
Ja olihan tää ihan hirveän hyvä! En tiennyt tosiaan tämänkään tarinan alkua ja tykkäsin tän elokuvan rakenteesta. Alussa viipyiltiin tarpeeksi kauan että kerettiin tutustua hahmojen elämään, luonteisiin ja ihmissuhteisiin.
Tässä elokuvassa lähdettiin sellaiseen Marvel-universumin osaan, johon en ole ennen tutustunutkaan. Lähdettiin matkalle astraalitasolle ja nähtiin siistejä värejä. Taas oltiin happotripillä.
Hirvittävän hauska elokuva, ja toimivat juonikuviot ja yllättäviäkin juonenkäänteitä. Henk koht mua ei haittaa näiden pahisten meikit, jotka ovat herättäneet yllättävän paljon paheksuntaa mun tuttavapiirissäni. Saa sitä välillä fantasiassa ja sci-fissä tehdä jotain tuollaista.
Muistikuvien alati hämärtyessä en osaa sanoa kuin että pidin kamalasti, nauroin ja yllätyin ja jäin innolla odottamaan jatkoa. En malta odottaa, että näen tän uudestaan, että osaisin sanoa muutakin. Tässä oli myös niin paljon kaikkea, että muutama asia meni ensikatselussa itseltä ainakin ihan ohi, joten tämä ehdottomasti kannattaa katsoa useamman kerran.

27.  9.12.2016 Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (9½/10)
Rebeccan kanssa. Pyörin hieman ristiriitaisissa fiiliksissä ennen tätä elokuvaa ja vielä aika pitkään elokuvan aikanakin, mutta loppujen lopuksi tykkäsin tästä tosi paljon.
Näinkin isolla menneisyydellä kuin Potter-fandomilla on, on tietysti aina uskaliasta lähteä tekemään lisää. Hobittien niin sanotusti epäonnistuttua ei varmaan monienkaan usko ole kovin korkealla näissä asioissa. Mutta Ihmeotukset oli tosi hyvä. Se oli riittävän erilainen kuin Potterit, ettei tuntunut vain entisen kopioinnilta. Tarina oli erilainen ja taikominen oli erilaisessa asemassa, koska kaikki henkilöt olivat täysi-ikäisiä ja osaavia taikoja.
Otukset oli tosi mielenkiintoisia ja Liskon laukun sisältö oli uskomaton. Leffassa oli hyvät puitteet ja varsinkin pukuja rakastin ihan hirveästi, niistä tuli heti mieleen 20-luku - jota mä muutenkin tyylinsä puolesta rakastan - ja olin hirveän onnellinen, kun tää leffa voitti Oscarin parhaasta puvustuksesta.
Eddie Redmaynen näyttelemä Lisko Scamander oli ihmisenä jokseenkin outo ja tosi salaperäinen ja sulkeutunut, mutta se onneksi avautui edes jonkin verran toiselle miespääosalle. Ja se näytteli tosi kivasti tosi outojakin juttuja, kuten yhden otuksen soidintanssin. Molemmat naishahmot oli mukavia ja erikoisia omilla tavoillaan ja tosi tunteellisia. Hirveän hyviä näyttelijöitä. Silti yksi ihan parhaista asioista tässä elokuvassa oli toinen miespääosa, jästimies Kowalski. Musta on ihanaa, että on toiseen pääosaan valittu lyhyt, lihava mies, ja se hahmo oli niin miellyttävä ja ihana, etten edes kestä. Se oli sellainen, josta kaikki pitäisivät, jotenkin suloinen.
Ezra Miller vetää myös tosi hyvin jälleen, tykkään siitä yleensä kaikissa elokuvissa.
Tykkäsin siitä, miten yllättävän synkkä tää elokuva oli. Siis vaikka perusilmeeltään tää oli Pottereita värikkäämpi (vähän samaan tyyliin kuin Hobitit ovat kirkkaampia ja satumaisempia kuin Lotrit), tässä käsiteltiin hurjia asioita. Taikamaailman oikeus saattoi määrätä kuolemanrangaistuksen, joka oli kuolema hukuttamalla. Otettiin esiin täysin uusi taikamaailman asia, obskuuri (nuoren noidan tai velhon tukahduttama taikomiskyky, joka lopulta purkautuu ulos ja yleensä tappaa kantajansa). Se oli hirveän mielenkiintoista, ja tosi synkkää.
Lopussa tullut ylläripylläri vielä kruunasi tämän :D Kirjat lukeneena olin tosi innoissani, iskä taas kirjoja lukematta ei tiennyt mistä oli kyse niin se taisi jäädä pienemmäksi yllätykseksi.
En malta odottaa jatkoa.

28.  27.12.2016 Rogue One: A Star Wars Story (8/10)
Iskän ja Valtsun kanssa. Kolmas leffa Valtsulle, mitä vitsiä oikeesti! xD
Tiesin tästä hyvin vähän, mutta tiesin ainakin joten kuten mitä odottaa. Mulle sanottiin, että tämän voi käydä katsomassa itsenäisenäkin leffana, jos tietää edes jotakin mihin suuntaan jatketaan. Ja tosiaan mä olen nähnyt vain episodit 1 ja 4 ja Family Guyn tekemät parodiat osista 4,5 ja 6, joten en tosiaan oo mikään Star Warsin tuntija, mutta tiesin kyllä mitä näissä leffoissa tapahtui ^^
Yllätyin heti alkuun siitä, ettei leffa alkanutkaan rullaavilla teksteillä ja tunnusmusiikilla ja olin siitä vähän pettynyt, olisi nyt ollut hienoa nähdä se homma kerrankin teatterissa :D
Mutta leffasta tykkäsin! Hahmot oli kivoja, huumori ihan toimivaa - vaikka nykyään tuota sarkastista huumoria on vähän liikaa - ja juoni oli ihan jännä. Mun mielestä tää oli kiva lisäosa väliin.
Episodeissa 4-6 esiintynyt Tarkin oli hahmona tuotu tähän elokuvaan, 3D-mallintamalla/animoimalla sen kasvot toiselle näyttelijälle. Mä en huomannut :'D En nimittäin tiennyt tätä Tarkinin hahmoa enkä siis osannut yhdistää faktaa, että sama näyttelijähän se ei voi olla. Huomasin vain, että sen kasvot näyttää vähän hassulta, liian smoothilta jotenkin. Pirusti kyllä teknologia kehittynyt.
Loppuratkaisu oli tosi hyvä, se lopetti tämän tarinan ja yhdisti seuraavaan ja oon kyllä tyytyväinen että katoin sen. Voisin katsoa vihdoin kaikki nämä elokuvat.

29.  30.12.2016 Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (vol.2) (ks. numero 27)
Iskän kanssa.



Loppuun sitten vain palkinnot.

Paras miespääosa: Leonardo DiCaprio (The Revenant)
Paras naispääosa: Alicia Vikander (Tanskalainen tyttö)
Paras piirretty/animaatio: Doria etsimässä
Paras draama: Tanskalainen tyttö
Paras komedia: Zootopia
Paras kauhu: Lights Out
Paras toiminta: Batman Vs. Superman: Dawn of Justice
Paras sci-fi: X-Men: Apocalypse
Paras fantasia: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Parhaat erikoistehosteet: Viidakkokirja / Doctor Strange
Paras puvustus: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Paras elokuva: X-Men: Apocalypse

Parhaan elokuvan palkinto menee suoraan pisteiden perusteella.

Parasta leffaseuraa jälleen iskä.
Paras leffakuukausi oli yllätyksekseni heinäkuu, viisi elokuvaa ja lähinnä loppukuusta kaikki.
Paras ensi-ilta saattaisi olla Zootopia, mikäli sen kävin ensi-illassa. Tänä vuonna ei ollut mitään merkittäviä ensi-iltoja, joita olisin pitkän aikaa odottanut tai muuta. Civil Warin kanssa kävi sen verran ikävästi, että salissa oli aika höpöä porukkaa silloin.
Kokonaisuudessaan parhaan elokuvan maininta menee jaetulle sijalle, koska kahdella elokuvalla on kaksi titteliä: Ihmeotukset ja X-Men Apocalypse.

Jouduin käymään melkoisen sisäisen taistelun siitä, meneekö parhaan animaation palkinto Dorille vai Zootopialle, mutta lopulta tunne meni huumorin edelle. Zootopia taas voitti parhaan komedian xD
Erikoistehosteiden palkinto on jaettu, koska Doctor Strangessa oli oikeasti hirveän hienot sci-fi efektit, ja Viidakkokirja taas oli järkyttävän hyvin tehty ottaen huomioon, että koko leffa on tyyliin kuvattu vain Mowglin kanssa blue screenillä vuoratussa studiossa.
Näyttelijöiden valinta oli helppoa, koska oon käynyt tänä vuonna katsomassa hirveän vähän näyttelijävetoisia elokuvia. Lähinnä piirrettyä, fantasiaa ja sci-fiä näyttäisi tuolta listalta löytyvän tänä vuonna - kuten kyllä yleensä muutenkin xD Money well spent~ koska kaikki olivat isolta ruudulta näkemisen arvoisia.

Olipas elokuvavuosi. Ja 2017 on myös alkanut hirveän lupaavasti, voin sanoa näin kolme leffaa nähneenä.

(Kuvat Googlesta.)

42# Am I doing my Oskars later and later every year?

Pahoittelen hirveästi viivästystä. Hankala kirjoittaa tai tehdä juuri mitään, kun ei vaan kiinnosta :D

Jatketaas jo perinteeksi muodostunutta linjaa: tässä mun omat oskarit!

Eli kaikki leffat, jotka vuonna 2015 kävin katsomassa elokuvateatterissa. Järjestyksessä ja arvosteluineen. Arviot perustuvat ensireaktioon ja ovat asteikolla 1-10, jaadijaadijaa, lisää voitte lukea ensimmäisen oskar-gaala -päivitykseni alusta, tästä. :D
Arvostelu on kolmessa vuodessa jokseenkin tiukentunut, kun tietoa ja oppia on tullut lisää, että 4/10 ei enää tarkoita että olisin mitenkään erityisemmin elokuvasta pitänyt.

Kuvittelin, että viime vuonna koulu- ja työkiireiden ja alkuun huonolta näyttävän Finnkinon kesätarjonnan vuoksi olisin käynyt huomattavan vähän elokuvissa, mutta kyllä niitä kertyi yhteensä 20, yhteensä 19 eri elokuvaa, koska yhden kävin katsomassa kahdesti.

2015 oli kyllä minulle kokonaisuudessaan leffavuosi, tai sanotaanko leffakesä. Sain maksukanavakortin käyttööni, ja näin kesän aikana hurjasti uusia elokuvia, aiheesta voitte lukea lisää täältä.

Pitemmittä puheitta, käydään asiaan!

SPOILER ALERT!
Ei joka kohdassa, osa on todella ympäripyöreitä, mutta osa arvioista melko yksityiskohtaisia, enkä enää erikseen varoita. Teitä on varoitettu nyt. Luette omalla vastuulla.



1.  7.2.2015 Big Hero 6 (9/10)
Iskän kanssa. Disney-leffa, tottakai sitä mennään katsomaan, plus tämä näytti jo ensimmäisten lyhyiden teasereiden perusteella niin hauskalta, että tiesin välttyväni pettymyksiltä.
Käytiin katsomassa englanniksi tyylistäni poiketen. Mä käyn piirretyt katsomassa yleensä sillä kielellä, millä sen ensimmäisenä olen kuullut, ja pyrin katsomaan kaikki suomeksi. On elokuvia, joilla ei ole väliä kummalla kielellä katsoo (esim. Näin koulutat lohikäärmeesi), ja muutamat nykyisistä uusista piirretyistä taas olen halunnut katsoa tai sattunut katsomaan englanniksi. Baymaxin äänen kuulin ensimmäisenä englanniksi, joten tästä en joustanut.
Ja se kielivalinnasta sitten vissiin xD Muihin aiheisiin. Olipa kerta kaikkiaan hyväntuulinen elokuva! Nauratti niin paljon, että melkein itketti. Tarina oli koskettava ja alkuun todella realistinen.
Täysiin pisteisiin ei ylletty ihan muutamista syistä. 1) Supersankareiksi ryhtyminen tapahtui jokseenkin hatarantuntuisin perustein. 2) Hyvä-paha -asetelmat ovat nykyään melko yksinkertaisia ja harhaanjohtaminen toisinaan liian selkeää eikä siksi toimi. Mutta nämä asiat antoi helposti anteeksi, kuten myös Disneyn tapaan lapsille luodun erittäin ärsyttävän ja yli-innokkaan hahmon.
On kyllä ihmeteltävä, miten robottihahmosta on saatu näin sympaattinen ja ihanan persoonallinen, niin herkkää hahmoa kuin Baymax ei varmaan ole koskaan ollut.
Pidin tarinan konflikteista. Kaverit eivät suuttuneet Hirolle tyhjin perustein ja Hiron suuttumus, kostonhimo ja turhautuminen olivat hyvin realistisia ja Baymaxin suhtautuminen siihen herttaista, ja kaikenlainen aivopesu - kutsuttakoon sitä niin paremman sanan puutteessa - on musta aina tosi ahdistavaa. Tieteis-shitti vetoaa muhun todella paljon ja tässä elokuvassa on hauskanoloinen tulevaisuusnäkymä.
Niin hauska! Vaikka olikin vuoden ensimmäinen elokuva, tiesin sen olevan varmasti yksi hauskimmista. Ja todella koskettava. Harmi kyllä tämän elokuvan alkuun näytetty lyhäri Feast itketti paljon enemmän xD

2.  24.2.2015 Nouseva Jupiter (7/10)
Iskän kanssa. Koska halusin nähdä Channing Tatumin haltijakorvilla ja kajaalit naamassa.
Ei ne olleetkaan haltijakorvat, Tatumin hahmo oli jonkinlainen sudenkaltainen "ihminen". Ja tässä leffassa oli tosi paljon enemmän... no, kaikkea, kuin mitä olin kuvitellut! Oli paljon erilaisia alieneita ja vieraita planeettoja ja juonta enemmän kuin olisin arvannut.
Silti, elokuvassa juonellisesti ei ollut juuri mitään erikoista, eikä ollut mitään huomattavan ihmeellisiä erikoistehosteita niinkuin muistan Iron Man3:ssa olleen esimerkiksi. Mutta tämä elokuva jäi mieleeni yksityiskohdistaan. Vaihtoehtoinen (siis meidän omaan käsitykseemme verraten) selitys dinosauruksista ja niiden tuhosta, ampiaiset jotka ikäänkuin seurasivat Jupiteria eli elokuvan naispäähenkilöä, miten Sean Beanin silmissä välkähti oranssia aina silloin tällöin valossa, Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvan tyylinen kohtaus avaruusaluksen verohallintotoimistossa tai mikä lie olikaan... Kaunis elokuva, jossa oli yllättävän paljon toimintaa ja juonta ja hauskoja yksityiskohtia puskettu kahteen tuntiin~
Näen tämän niin, että tämä olisi ollut hyvä ykkösosa uudelle sarjalle, koska paljon jäi vastaamattomia kysymyksiä.

3.  26.2.2015 The Imitation Game (9½/10)
Iskän kanssa. Nyt on kyllä paha mennä sanomaan, mikä mut sai tämän elokuvan katsomaan. Mä en ole pahemmin välittänyt Benedict Cumberbatchistä ennen, enkä ole lukenut kirjaa, josta tämä elokuva on tehty enkä voi väittää historian tunneilla pahemmin kuunnelleeni, koska en muista koskaan kuulleeni saksalaisten sotatietokoneesta (paremman sanan puutteessa sanon sotatietokone) ja siitä, miten britit siihen liittyivät. Mutta vissiin, mua kiinnosti tämä sen idean takia tosi paljon, voisin päätellä :D kaikki "tekoäly"-jutut kiinnostaa aina. Tämä ei ollut edes tekoälyä, vaan tietokoneita.
Olipa muuten mielettömän hyvä elokuva! Tosi hyvä draama ja hauskakin välissä. Mä tykkään, kun elokuvissa on tosi älykäs päähenkilö. Ja vaikka tässä elokuvassa ei sinänsä ollut suurta toimintaa, tylsää ei ollut hetkeäkään. Elokuva oli tosi nopeatempoinen ja jännittävästi rakennettu. Rikkonainen rakenne pakotti seuraamaan tarkasti.
Ja en tiennyt homouden liittyvän tähän tarinaan. Alan Turing ei ole mulle tuttu henkilö enkä tiennyt tarkasti, mitä kaikkea tämä mies olisi paitsi älykäs hahmo. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, että mentiin näinkin syvissä vesissä homouden ja 40-luvun arvomaailman mukana. Kyllä nyt oscar-ehdokkaana pitääkin mennä syvissä vesissä. Viikko sen jälkeen kun olin nähnyt tämän leffan, tuli telkkarista Oscar-gaala ja The Imitation Game voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon. Olen täysin samaa mieltä, ja mielestäni sen olisi pitänyt voittaa myös production designin palkinto... Mutta käsikirjoitus elokuvassa oli uskomaton. Keiran ja Benedictin hahmojen välinen suhde oli ihana ja erilainen ja kypsä. Ja elokuvassa ei tullut leuan pudottavia dramaattisia käänteitä, kaikki juonenkäänteet olivat pienieleisiä, ja kaikessa hiljaisuudessaan ne silti saivat aikaan suuria muutoksia ja vaikuttivat.
Loppu oli surullinen ja surumielinen. Lopussa oli jännittävää tarkastella, kuinka elokuvaan yleensä lähdettiin liikkeelle, ja koko tarina nivoutuu kauniisti yhteen.

4.  3.4.2015 Into the Woods (5/10)
Iskän kanssa, vaikkakin iskä hiukan vastentahtoisesti, koska hän ei tykkää Meryl Streepistä :D Mä taas olen halunnut nähdä tämän elokuvan siitä asti, kun näin kuvan Merylistä sinisillä hiuksilla mustassa mekossa puussa keikkumassa.
Tosi teatterityylinen musikaalielokuva. Satuja punottu yhteen niinkuin on usein nykyään tapana (Shrek, Olipa kerran...) ja kaiken keskiössä lapseton leipuripariskunta. Mun on kyllä sanottava, että vaikka tässä oli tehty satuja vähän uudella tavalla (haettu Tuhkimon hahmoon syvyyttä ja Punahilkan hahmoon lapsellisuutta) tekivät kaikki muutokset elokuvasta ja hahmoista vain ärsyttävämpiä. Tuhkimo ei osannut päättää halusiko hän prinssin vai ei. Prinssi oli uskoton ja lauloi tuskasta nahkahousut jalassa vesiputouksella äärimmäisen dramaattisesti toisen prinssin kanssa. Ja Punahilkan kokemus suden syömäksi tulemisesta oli toteutettu kuin teatterissa ikään, heiluttelemalla violetteja kankaita...
Koko elokuva vain hämmensi mua tosi paljon. Ja elokuvan olisi kuvitellut loppuvan jo paria kohtausta aiemmin kuin se lopulta loppui. Pelkät kauniit puvut eivät riittäneet nostamaan tämän elokuvan pisteitä. Se oli mukava ja erilainen, mutta päällimmäisenä muistan että se ärsytti :D Ja siinä laulettiin koko ajan, oikein kunnon musikaalityyliin toisin kuin olin toivonut.

5.  6.4.2015 Cinderella (9/10)
Iskän kanssa. Mä kävin tänä vuonna katsomassa varmaan kaikki iskän kanssa :D Cinderellan halusin nähdä, koska satuleffat nyt on nähtävä, vaikka en alkuun ollut yhtään vakuuttunut siitä, osasiko Tuhkimon näyttelijä juuri näytellä. Nopeasti tuli kyllä selväksi, että oikea nainen rooliin on otettu.
Kun leffa loppui, iskä sanoi, että se olisi voinut olla paljon siirappisempikin. Mä jäin miettimään tuota lausetta, ja totesin: ei. Tuo on varmasti siirappisinta, mitä mä olen ikinä nähnyt, enkä edes tiedä millä siihen olisi saatu enemmän siirappia :'D
Mutta mä pidin siitä ihan hirveän paljon! Rehellisiä satuleffoja on silloin tällöin kiva katsoa, ja Tuhkimosta oli hahmona tehty ihana ja niin rakastettava. Äitipuoli ja ilkeät sisarpuolet olivat juuri sopivasti inhottavia, ärsyttäviä ja kuvottavia ihmisiä. Prinssi - toisin kuin edellä mainitun leffan limaiset prinssit - oli herttainen ja kiltti.
Pieniä ihania yksityiskohtia riitti vaikka millä mitalla. Se miten Tuhkimo kattoi hiirille nurinkurisen kahvikupin ruokapöydäksi, tai miten hän pyysi isäänsä tuomaan matkalta hänelle varvun joka ensimmäisenä hänen olkaansa koskettaa... Elokuvassa oli myös aivan ihana puvustus, kaikki mekot oli niin kauniita, myös ne kauhukaksosten mekot joiden oli tarkoitus olla kamalia :D
Mä vähän rakastuin tähän elokuvaan. Jotain siinä oli, mikä iski muhun tosi paljon. Se ei ollut mikään maailmaa mullistava elokuvaelämys, mutta se oli ihana ja kaunis. Se oli tosi siirappinen, mutta juuri sen verran, että mä pidin siitä.

6.  2.5.2015 Avengers: Age of Ultron (9/10)
Iskän ja Sofian kanssa. Tätä leffaa oli odotettu, ja kauan. Marvelit nyt vaan on nähtävä ^^
Ai jumaliste se oli hauska! Siinä oli paljon pieniä hetkiä, joille nauroin itseni ihan kipeäksi. Yksi parhaista oli, kun Tony löysi salaoven seinästä ja hihkaisi hiljaa että "jei~", ja kun porukan jäsenet yrittivät nostaa Thorin vasaran ja Steve sai sen liikahtamaan millin ja Thorin hymy hyytyi ^^
Olipa tosi hurja juoni O.O Tässä elokuvassa esiteltiin uudet kauhukaksoset, Quicksilver ja Scarlett Witch, joilla oli X-men -elokuvien tyyliset voimat (Quicksilverhän on hahmo myös x-meneissä, ja tässä kohtaa Marvel-universumi alkoi taas aiheuttaa mulle eksistentiaalista päänsärkyä xD). Sisko pystyi voimillaan hallitsemaan ihmisten mieliä ja se näytti Avengers-ryhmälle kamalia kauhunäkyjä tulevaisuudesta tai heidän omasta menneisyydestään. Mä pidin siitä, että syvennettiin esim. Mustaa Leskeä hahmona tämän kohtauksen kautta. Tonylle se näytti dystopian, jossa kaikki paitsi hän olivat kuolleet...
Jälleen tekoälyä. Ja millä tavalla! Tony halusi luoda Ultronin auttaakseen maailmaa, mutta siitä tuli paha ja se päätti tuhota koko maailman, kunnes vain metalli on enää jäljellä, ja hetken aikaa näytti siltä, että se tappoi Jarvisin (Tonyn tekoälyohjelman) ja en olisi ikinä uskonut tulevani niin surulliseksi tekoälyn kuolemasta. Mutta Jarvis palasi takaisin, ja siitä muodostui Vision, jonka otsassa oli yksi ikuisuuskivista (joita on esitelty tähän mennessä neljä vissiinkin kuudesta, kokonaisjuoni alkaa tiivistyä!).
Mä pidin tästä leffasta tosi paljon. Hyvää toimintaa ja tosi hauska ja myös dramaattinen ja synkkä. Mun mielestä tosi korkeaa tasoa supersankarielokuvissa. Pidin myös näistä uusista hahmoista. Jäin innolla odottamaan jatkoa.

7.  2.5.2015 Big Game (6/10)
Iskän kanssa. Suomalainen toimintaelokuva, johon oli castatty Samuel L. Jackson Amerikan presidentiksi.
En odottanut tältä juuri mitään, ajattelin sen olevan ihan perushyvä toimintaelokuva ja näyttelijävalinnat miellyttivät sen verran, että tiesin välttyväni Elokuu-elokuvan kaltaiselta fiaskolta :D
Sen verran huumoria, että naurahdin muutaman kerran, perusjuoni toteutettu hyvin ja tosi amerikkalaistyylinen toimintaelokuva, mikä oli hauska nähdä. Lähinnä pisteet laskevat, koska tästä elokuvasta ei jäänyt mieleen juuri mitään. Näitä on maailmassa ihan tarpeeksi, mutta mukava nähdä, että suomalaisetkin osaavat tehdä suuren maailman toimintaa terroristeineen kaikkineen.

8.  13.6.2015 Poltergeist (9½/10)
Iskän kanssa. En ole nähnyt alkuperäistä, ainoastaan Family Guyn tekemän parodian, mutta tykkään ideasta ja trailerit vakuuttivat. Kummituskauhuleffoja katson aina mielelläni, koska tykkään yliluonnollisesta kauhusta.
Tämä oli kyllä hurjan hyvä kauhuleffa! Hyvin tehty, säikyttelevä ja pelottava, ja klovnejakin löytyi nukkejen muodossa. Lapset oli tosi hyviä näyttelijöitä ja pienin tyttö tosi suloinen myös. Samaan tyyliin kuin Conjuring-elokuvassa, ei turhia alastomia naisia tai muuta epäolennaista. Klassisesti leffa alkaa siitä, että perhe muuttaa uuteen taloon, missä alkaa sitten tapahtua kummia hyvin nopeasti. Tykkäsin myös siitä, miten elokuvan pohjajuoni oli toteutettu, pitkästä aikaa ei kriisinä ollut vanhempien orastava avioliitto, vaan isän työttömyys ja rahojen vähyys. Mun mielestä tää oli hyvin kirjoitettu myös, koska replikointi toimi eikä ollut vain tätä aivotonta kauhuleffahölinää.
Kummitukset oli tehty hyvin ja oli hyvää toimintaa, ei pitkiä tylsiä hetkiä. Pidin myös rinnakkaismaailman toteutuksesta paljon, en muistaakseni ole nähnyt mitään sellaista ennen. Ainut mikä siellä häiritsi oli jatkuva salamointi, josta johtuen missään vaiheessa ei saanut ihan täydellistä näkyvyyttä, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä tehdään. Murhaajat maskeissakin ovat pelottavia vain niin kauan, kun pitävät maskinsa kasvoillaan.

9.  8.7.2015 Mad Max: Fury Road (8/10)
Iskän kanssa. En enää muista mikä oli perimmäinen syy lähteä katsomaan tätä. Koska mun mielestä mä näin sen ennen kuin se järkyttävän suuri hypejuna lähti liikkeelle. Koska jälkeenpäinhän tätä kehuttiin vaikka mistä, siitä ja tuosta. Feminismistä, maskeerauksesta, lavasteista... Ja voittipa tämä muistaakseni vaikka kuinka monta teknisen toteuttamisen oscariakin, osan mielestäni kyllä turhaan kaikkiin ehdokkaisiin nähden.
Tässä oli jotain tosi miellyttävää. Elokuvan maailma oli mielenkiintoinen ja kiva nähdä road movie pitkästä aikaa, ja se oli tosi väkivaltainen, mikä oli mulle yllätys. Production design oli myös oikeasti tosi jees, kaikki puvut ja maskit ja koneet ja ties mitä siellä olikaan. Tykkäsin elokuvan idealismista ja tarinasta, vaikka välissä mä aina tajuan, että koko leffan juoni oikeastaan kului siihen, että ajettiin yhteen paikkaan ja sieltä takaisin :D

10.  26.7.2015 Jurassic World (9/10)
Iskän kanssa. Tykkäsin trailereista ja halusin mennä katsomaan hyvää toimintaa. Arvio perustuu kokonaan nimenomaan toimintaelokuviin, eihän tämä missään tapauksessa ole samalla viivalla esimerkiksi Imitation Gamen kanssa, mutta en vertaakaan näitä elokuvia toisiinsa :D En tiedä oliko juonessa mitään kummoisempaa, ja jälleen kerran tarinasta löytyi päälleliimattu perheteema, jotta saataisiin jotain outoa konfliktia, ja se ei mielestäni oikein toiminut. Elokuva ei myöskään olisi välttämättä tarvinnut romantiikkaa.
Mutta se oli tosi hienosti tehty ja hyvä toimintaelokuva. Jokseenkin masentavaa että tämä oli parempaa toimintaa kuin Transformersit, kuulostaa erittäin väärältä xD
Yksityiskohtana, musta oli kiinnostavaa, kuinka monen eri eläimen DNA:ta tähän luotuun hybrididinosaurukseen oli käytetty, ja musta oli hauskaa, kun arvasin mikä toinen dinosaurus oli pääosassa perus t-rexin lisäksi.

11. 7.8.2015 Ant-Man (6/10)
Iskän kanssa. Lisää Marvelia, mutta tästä en ollut missään vaiheessa suuresti innoissani. Paul Rudd ei näyttelijänä oikein innosta mua ja tämän elokuvan juoni ei ollut mikään mielenkiintoisin. Huumori oli aika laiskaa eikä mitään verrattuna Marvelin yleiseen tasoon ja Ant-Manillä on varmaan porukan huonoimmat vitsit.
Tieteisjutut oli jänniä ja lopussa mentiin tosi ufotasolle tässä sci-fissä, kun Ant-Man kutisti itsensä atomitasolle seikkailemaan ja lopun elokuvasta haluaisinkin katsoa useamman kerran. Muuten elokuva ei kuitenkaan erityisemmin herättänyt tunteita, ei naurattanut eikä itkettänyt ja siksi pisteet jäivät alhaisiksi.

12.  23.8.2015 Sinister 2 (7/10)
Iskän kanssa. Kuvittelin, että tämä on kauhuelokuvan jatko-osissa sitä kategoriaa, missä "jatko-osa" tarkoittaa, että toistetaan täsmälleen samat tapahtumat toisilla hahmoilla ja eri murhilla, ja otin riskin, että iskä voisi tulla mukaan, vaikkei ole nähnyt ykköstä. Tämä taisi olla virhe xD tämä leffa olikin niinikään oikeasti jatko-osa. Elokuvan hirviötä esimerkiksi ei juuri selitetty ja siksi leffa taisi jäädä tosi hämäräksi iskälle.
Jatko-osana yllättävän hyvä. Yleensä kun ne eivät vain ole juuri mistään kotoisin, miinus jotkut poikkeukset, missä jatko-osat ovat parempia, kuten Final Destination 2 ja 3.
Toisin kuin ykkösessä jossa perheen isä yritti selvittää murhia, kadonneita lapsia ja hirviötä, tässä kakkososassa painotettiin lasten näkökulmaa eikä hirviötä enää selitetty tarkasti kuten ykkösessä. En nyt väittäisi mestariteokseksi kauhun osalla, mutta kekseliäästä murhasta ja jatko-osaan panostuksesta pisteitä.

13.  26.8.2015 Southpaw (9/10)
Iskän kanssa. Kerrankin mä olen meistä kahdesta se, jolla on paikkaan kuulumaton olo salissa. Yleensä iskää vähän hävettää kun käydään katsomassa piirrettyjä ja Twilighteja, mutta nyt mä tajusin, että salissa oli lähinnä isän ikäistä porukkaa.
Tätä päätettiin lähteä katsomaan, koska miksipä ei nyrkkeilyelokuvaa ja koska mä pidän hirveästi Jake Gyllenhaalista. Tästä elokuvasta inspiroituneena mä katsoin myöhemmin neljä Rocky-elokuvaa.
Jessus, miten Gyllenhaal on itseään muokannut! Juuri näin Nightcrawlerin, jossa se oli tosi laiha, ja nyt se oli kuin Marvelin supersotilasohjelman käynyt (jos ette tiedä, mistä puhun, verratkaa vaikka Hugh Jackmania ensimmäisessä X-Menissä ja viimeisimmässä Wolverinessa).
Tästä elokuvasta tykkäsin tosi paljon. Se oli tosi pahaa draamaa ja päähenkilö koki kaiken mahdollisen kamalan elokuvan aikana, vaimon kuoleman ja sen takia lapsen huostaanoton, ja sitten se yrittää voittaa lapsensa huoltajuuden takaisin itselleen. Mun täytyy myöntää, etten muista enää yhtään, mikä tämän leffan lopullinen ratkaisu oli, mutta muistan, että hyvä mieli siitä jäi.
Musta on jännä, että urheiluleffat iskee muhun näinkin hyvin. Oli tässä enemmän sisältöä kuin suurimmssa osassa Rocky-elokuvista ja siitä korkeat pisteet.

14.  28.8.2015 Inside Out - mielen sopukoissa (10/10)
Nyt.
Mä selitän hirveän pitkän pätkän, että voi skipata hyvillä mielin, jos ei jaksa.

Iskän kanssa. Niin helvetin kauan odotettu leffa! Mä harkitsin jo, että mistä hankin lainalapsen, että pääsen näkemään tämän lastensunnuntaissa, mutta se nyt olisi tottakai ollut ihan paska suunnitelma xD Mentiin sitten ihan ensimmäiseen ensi-iltaan katsomaan tämä englanniksi ja iskäkin ilahtui nähdessään salin täynnä aikuisia. Valehtelematta näin ehkä neljä lasta mennessäni sisään!
Tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Mä näin joskus huhtikuussa leffasta pätkän, jossa perhe istuu syömässä ja zoomataan vuorollaan isän, äidin ja tyttären päähän ja seurataan riitaa ihmisiä ohjaavien tunteiden näkökulmasta. Mä nauroin niin paljon sille kohtaukselle ja totesin, että tän on pakko olla hyvä leffa.
Aika harvassa ovat ne elokuvat, mitkä ensimmäisestä nuotista ja kuvasta asti saavat mut itkemään. Voin nyt tyytyväisenä lisätä listaan yhden. Mä en edes tiedä mistä aloittaisin tästä elokuvasta puhumisen.
Mä tajusin hyvin nopeasti, ettei tää oo mikään lasten elokuva. Joo, hahmot oli värikkäitä ja slapstick-huumori nimenomaan perheen pienimmille, mutta kaikesta siitä, mitä päähenkilö Rileyn pään sisällä nähtiin, luulen lasten tajuavan vain kauniit värit ja hauskan seikkailun. Mä taas nautin leffasta ihan täysillä. Nyt tavastani poiketen mä selitän elokuvasta aika pitkästi, koska mä haluan tuoda esiin sen miten paljon tätä arvostan.
Rileyn päässä päämajassa viisi tunnetta (Ilo, Suru, Pelko, Inho ja Kiukku) ohjaa kontrollipaneelista Rileyn toimintaa ja ovat mukana luomassa Rileyn muistoja, jotka ovat kullakin hetkellä kontrollissa olevan tunteen värisiä kuulia, jotka kulkeutuvat ensin lähimuistiin ja siitä säilöön. Harvinaisen voimakkaista muistoista tulee ydinmuistoja, jotka muodostavat persoonallisuussaaria, joita on viisi. Koko tarina lähtee liikkeelle kun Rileyn perhe muuttaa, ja tytön pään sisällä päämajassa Suru alkaa hermoilla ja sekoilla, hän muuttaa vahingossa Rileyn iloisia muistoja surullisiksi. Huonon ensimmäisen koulupäivän seurauksena syntyy surullinen ydinmuisto, jota Ilo ei halua säilytettävän, ja huitomisen ja tappelun keskellä kaikki ydinmuistot päätyvät pois kotelostaan ja Ilon ja Surun mukana säilömuistiin ja kaikki persoonallisuussaaret sammuvat. Rileyn persoonallisuus sammuu kokonaan.
Mä pidän jo tästä alusta tosi paljon. Jo tässä kohtaa mä olin ihan myyty, mutta tää parani vaan koko ajan enkä mä pystynyt kun ihmeissäni nauramaan ja itkemään.
Mä rakastin tätä graafista pään sisäistä maailmaa! Persoonallisuussaaret oli tosi kivoja ja monimutkaisen näkösiä. Säilömuisti oli IHAN LOISTAVA ja siellä työskenteli tyyppejä, jotka kävi listan kanssa läpi muistohyllyjä ja päättivät mitä poistetaan ikuisen unohduksen kuiluun. Kun sinne kuiluun jotain joutui, se unohtui lopullisesti. Esiteltiin myös korvamato: muistityöläiset välillä ihan piruuttaan lähetti päämajaan muiston purkkamainoksen biisistä, joka soi sitten kaikkien päässä.
Tavattiin Rileyn vanha mielikuvitusystävä Bing Bong, joka oli oudonnäkönen ja tosi ärsyttävä, mutta mä tykkäsin jotenkin sellasesta lapsekkaasta herttaisuudesta ja siitä mitä se edusti.
Ajatusjuna kulki raiteilla mielikuvitusmaan vierestä ja kuljetti mukanaan laatikollisia faktoja ja mielipiteitä, jotka menivät kaatuessa sekaisin.
Mä rakastin abstraktia ajattelua! Tottakai mä näen, että se oli vain humoristinen kohtaus, jolla matkaa saatiin pidennettyä ja vaikeutettua, mutta se oli musta aivan puhdasta kultaa. Ainut ongelma oli, että abstraktin ajattelun vaiheita ei oikein ollut osattu kääntää lapsille ymmärrettävään muotoon, munkin oli vähän hankala osata paikantaa että mitähän "kubistinen fragmentaatio" voisi tarkoittaa ja hetkeksi karkasin tunnelmasta.
Unituotanto oli myös ihan helmi. Siellä oli kunnon tv-studion setti ja ne näytti unia kuin suorana menevää telkkarilähetystä joko päivän tapahtumista keksitystä kässäristä tai sitten ne näytti mielikuvituksen tuottamia unelmia, esim. sateenkaariyksisarvisen tanssahtelua.
Pointti siis, että kun Ilo ja Suru on päätyneet säilömuistiin, he joutuvat etsimään tien takaisin päämajaan. Tilanne on vakava, koska nyt päämajassa on vain Inho, Pelko ja Kiukku, eikä Riley siis voi tuntea iloa. Ilo ja Suru yrittävät ylittää unohduksen kuilun persoonallisuussaarien kautta, mutta saaret romahtavat yksi kerrallaan. Riley alkaa menettää itseään. Ilo ja Suru joutuvat siis ylittämään abstraktin ajattelun ja mielikuvitusmaailman päästäkseen ajatusjunaan, mutta Riley nukahtaa ja juna pysähtyy unituotannon viereen. Sankarit päättävät Bing Bong mukanaan herättää Rileyn ja he päätyvät alitajuntaan hakemaan Rileyn suurimman pelon tämän herättämiseksi. Suru sanoo alitajunnasta, että "täällä ovat kaikki isoimmat häiriköt", ja se on älyttömän oivaltava kuvaus. Taas mä itkin ja nauroin tän elokuvan nerokuudelle.
Päämajassa muut tunteet keksivät istuttaa Rileyn mieleen idean, että tämän on karattava takaisin kotikaupunkiinsa luomaan uusia ydinmuistoja, mutta aiheuttavat samalla neljännen persoonallisuussaaren romahduksen ja ajatusjunan raiteiden katkeamisen. Ilo yrittää päästä mistojen palautusputkea pitkin päämajaan, mutta putki rikkoutuu ja Ilo tipahtaa Bing Bong mukanaan unohduksen kuiluun.
Ja tässä päädytään yhteen tämän elokuvan kahdesta kaikista itkuterapeuttisimmasta kohtauksesta, jos multa kysytään. Ilo tajuaa kuopan pohjalla masentuneena ja jo luovuttaneena, ydinmuistoja tutkiessaan, että kaikki nuo iloiset ydinmuistot olivat alkaneet surullisina. Ja että Rileyn tunteman surun vuoksi muut saapuivat häntä auttamaan ja muistot muuttuivat onnellisiksi. Ilo saa uutta puhtia, hänen on saatava Suru päämajaan. Hän keksii, että he voivat lentää kuilusta Bing Bongin lauluenergialla toimivalla kuuraketilla, joka aiemmin oli viskattu kuiluun unohdettavien romujen mukana. He alkavat huutolaulaa lujaa ja epäonnistuvat yrityksissään. Bing Bong toteaa, että "kerran vielä, tällä kertaa onnistuu". Mutta juuri ennen kuin raketti lähtee alamäkilähdön jälkeen nousuun, Bing Bong heittäytyy kyydistä ja Ilo jatkaa matkaansa yksin tajuamatta toisen jääneen kyydistä.
Mä itkin niin paljon, etten voinut ees hengittää. Toi on mulle hirveän paha paikka. Bing Bong uhrasi itsensä, että Ilo saataisiin takaisin ylös, koska se ajatteli, miten Riley tarvii sitä. Mä teen kuolemaa jo tässä kun kirjotan, tää ottaa mulla aina tosi syvälle sydämeen tää kohtaus :')
No, Ilo pääsee kuilusta, hakee Surun ja keksii keinon päästä päämajaan mielikuvituspoikaystävien ja viimeisen vielä romahtamattoman persoonalisuussaaren avulla. Samaan aikaan päämajassa kontrollipaneeli on muuttumassa harmaaksi, Kiukku, Inho ja Pelko eivät pysty enää ohjaamaan Rileya, he eivät saa tyttöä tuntemaan mitään. Viimeisellä mahdollisella hetkellä, kun Riley on jo bussissa matkalla Minnesotaan, hän on karannut ja varastanut äidiltään rahat lippuun, Ilo ja Suru viimein pääsevät päämajaan ja Ilo ohjaa Surun kontrollipaneelin luo. Suru saa karkaamisen aiheuttaneen idean irrotettua paneelista ja valot syttyvät takaisin. Riley tajuaa, mitä on tekemässä ja juoksee ulos bussista ja takaisin kotiin.
Sitten loppuun, huhhuh... Ei varmaan ikinä oo ollut näin hankalaa kirjoittaa.
Kotona vanhemmat ovat huolesta sekaisin, kun Riley viimein saapuu. Päämajassa Ilo ojentaa kaikki ydinmuistot Surulle, ja ne muuttuvat surullisiksi. Riley muistelee tärkeitä hetkiä elämästään ja tuntee pelkkää surua, itkee ja pyytää anteeksi vanhemmiltaan. Mutta vanhemmat eivät suutukaan vaan sanovat ymmärtävänsä tytärtään ja halaavat tätä pitkään. Suru vetää Ilon kontrollipaneelin johtoon, ja Rileyn huulille syntyy hymy, kun tämä itkee vanhempiensa sylissä. Syntyy sinikeltainen ydinmuisto.
Hitto, mä en pärjää tän leffan kanssa. Tää on psykologisesti hienointa ehkä ikinä tai vähintäänkin ihan hirvittävän pitkään aikaan. Tehty niin ihastuttavalla tavalla selväksi, että suru on tärkeää. Tää on niin tunteellinen - hehheh - elokuva, että mä en pääse yli tämän hienoudesta. Mä kuulutan tätä jokaiselle joka jaksaa kuunnella ja mä pysyn kannassani, että tämä on
Yksi hienoimpia ja ihanimpia elokuvia ikinä.

15.  3.9.2015  Inside Out - mielen sopukoissa (vol.2) (ks. numero 14)
Lean kanssa Kokkolassa. Sama paitsi käytiin katsomassa suomeksi xD Tämän verran arviota: mun mielestä Ilo oli parempi enkuksi ja Inho taas suomeksi. Muuten aika sama :)


16.  18.9.2015 The Visit (8/10)
Iskän kanssa. Trailerin perusteella lähdetty katsomaan, ja kaikki kauhuthan me mielellään käydään. Tämä oli taas näitä uuden sukupolven elokuvia, jossa päähenkilö on jonkinsorttinen elokuvantekijä - tässä tapauksessa dokumenttia kuvaava tyttö - ja elokuva kuvataan käsikameroilla ja se mikä elokuvassa on uutta on lopussa tuleva tvisti. Toki tämä oli M.Night Shyamalanin elokuva, joten pakkohan siellä oli tvisti olla :D
Tää oli kyllä ihan hyvä. Kauhukomedia, joka toimi ihan mukavasti. Valitettavasti traileri oli jo paljastanut tosi paljon näitä pelottavimpia juttuja, mutta lopun käänne tuli silti ihan puskista, en olis ikinä arvannut tätä käännettä. Että kyllä tvistejä osataan ainakin nykyään tehdä kauhussa, kun kaikki muut ideat ja tarinat on jo käytetty.
Erittäin katsottava elokuva silti.

17.  13.10.2015 Everest (6/10)
Iskän kanssa. Ja meinattiin ihan totaalisesti myöhästyä mutta onneksi koneissa oli ongelmaa ja myöhässä oli kaikki muutkin ja päästiin siis suoraan trailereille sisään.
 Mikäs sen parempaa kuin tositapahtumiin perustuva "luontotrilleri", joka sijoittui Mount Everestille. Ja oli realistisen tuntuinen myös. Ei mitään tosi dramaattisia käänteitä ja "vain yksi pelastui" -meininkiä, vaan hiljaista kuolemaa. Sitä oli aika karua katsoa. Elokuva tosiaan kertoi näistä ihmisryhmistä, jotka kiipeävät Everestille. Pari näistä ryhmistä jäi tässä myrskyn saarroksiin ja porukkaa kuoli. Paleltuivat ja eksyivät ja ties mitä. Mulla odotukset pelas mua vastaan tässä ja siksi se ei mitenkään räjäyttänyt tajuntaa. Mä odotin nimittäin pelottavampaa, tai huomattavasti surullisempaa. Lisäksi hahmoja oli tosi paljon, ja ne kaikki jäivät aika ontoiksi, kun ei kehenkään kovin paljon tutustuttu, eikä siksi täpärät pelastumisetkaan juuri koskettaneet.
Se mitä mulla jäi päälimmäisenä mieleen tästä - ja mitä hoin sen jälkeen jokaiselle, joka suostui kuuntelemaan - oli se, että mä en tajua ihmisiä ketkä kiipeää Everestille. Olkootkin hienoa ja siistiä ja bucket list -materiaalia. Se on siis vaan suunnilleen maailman kallein tapa tappaa itsensä. Sinne kiipeäminen maksaa jonkun 60 tonnia ja aika kovat mahdollisuudet kuolla.

18.  14.10.2015 Yksin Marsissa (9½/10)
Iskän ja Vilman kanssa, ja tästäkin melkein myöhästyttiin matkaongelmien takia xD Tää oli tällanen tosi helppo must see :D Siis ekan kerran kun kuulin tästä, tiesin, että on nähtävä ehdottomasti ja mahd nopeesti. Ja iloksi Vilma päätti lähteä mukaan.
Mä en odottanut, että tämä olis ollut näin hauska :D Mä tykkäsin tästä ihan hirveästi! En oo lukenut kirjaa enkä tiennyt tästä muuta kuin mitä lyhyt traileri näytti. Pieni ihmisryhmä on siis Marsissa tekemässä tutkimusta, myrsky iskee ja ne tekee melkoisen äkkilähdön ja Matt Damonin hahmo Mark jää jälkeen, koska lentävät avaruusromut kolautti sen tajuttomaksi ja sen pukuun tuli vika niin, että muut luuli sen kuolleen. Mark tajuaa olevansa yksin Marsissa, ruokaa ja vettä on vähän ja se tekee päässälaskun siitä, kuinka kauan se pysyis näillä varoilla hengissä ja kuinka kauan menis ennen kun sen aikasintaan pelastettais, ja se tekee päätöksen, ettei aio kuolla. Se on hieno elokuvallinen hetki.
Mä en tiedä tarpeeksi tieteestä, että osaisin sanoa, oliko kaikki tässä täysin realistista, mutta mä en oikeastaan välitäkään, koska tää tuntui ihan käsittämättömän realistiselta ja järkevältä ja loogiselta! Se alkoi viljellä perunoita Marsissa, hyvää päivää sentään! Ja vielä omassa paskassaan käytännössä koska pitää olla lannoitetta. Ihan loistavaa.
Puhetta elokuvaan saatiin mukaan, koska Mark piti videopäiväkirjaa. Se oli tosi haska jätkä (sattui onneksi olemaan biologi niin että sai perunoita kasvamaan paikassa, missä mikään ei kasva), ja puhui kanssatutkijoiden kamalasta musiikkimausta ja siitä, miten Mars on nyt hänen siirtokuntansa, kun hän sinne ensimmäisenä viljeli.
Maassa ihmiset mettivät melko hartaasti, kuinka Mark saadaan kotiin Marsista. Ne keksivät, miten saavat kommunikoitua keskenään, kun suoraa videota tai edes tekstiä ei vielä kulkenut edestakaisin. Markin omalle ryhmälle ei ollut kerrottu tilanteesta, mutta kun heille viimein salaa kerrottiin, he päättivät lähteä hakemaan tämän.
Tää oli kyllä yksi parhaista scifeistä ikinä. Mä tykkään kuitenkin komediasta niin paljon enemmän kuin pelkästä draamasta, siksi tämä iski muhun paremmin kuin vaikka Interstellar. Ja mä erotan tämän myös täysin kaikista alienelokuvista (siis kaikista, kaikista scifielokuvista, joissa on jonkinlaisia otuksia ihmisten lisäksi) ja vertaan niitä siis täysin erillään. Alienscifistä ja Marvelista pidän, koska mä rakastan kaikkea fantasiaa ja sellaista, joka ei ole tästä maailmasta, mutta tällaisesta realistisesta scifistä mä pidän, koska tiede kuitenkin sen verran kiinnostaa.
Yksi vuoden parhaista leffakokemuksista.

19.  20.11.2015 The Hunger Games: The Mocking Jay osa 2 (4/10)
Lean ja Paaken kanssa Kokkolassa. Ja mä en muista oonko ikinä lähtenyt elokuvateatterista näin vihasena eikä syynä ollut kanssakatsojat.
Tää mentiin tottakai katsomaan, koska kaikki muutkin on nähty. Ykkönen oli musta ihan fine, kun pääsin yli siitä, että Battle Royale oli ensin, ja pidin siitä enemmän joka kerta kun katsoin sen. Kakkonen oli musta ihan mieletön ja taisin aikoinaan antaa sille arvosanaksikin 10/10, koska silloin kun näin sen, se oli musta täydellinen sellaisenaan. Kolmonen taas ei musta ollut kovin jännä, selkeä alustusosa tulevalle toiminnalle ja sellaisenaan sen kyllä toimi. Joten odotin, että nyt alkaa tapahtua.
No ei tapahtunut.
Ensinnäkin trailerintekijät oli mokanneet. Kolmososa loppuu siihen, että Peeta on aivopesty vihaamaan Katnissia ja se yrittää hyötäkä tytön kimppuun heti kun näkee tämän. Nelosen trailerissa näytettiin, miten Peeta on jo ihan kunnossa. Lähti muuten KAIKKI jännite. Ihan järkyttävän huono moka, jos multa kysytään. (Samaa luokkaa kuin se, että Captain America 2:n DVDn takakannessa paljastuu Winter Soldierin henkilöllisyys. Anteeks vaan, mutta onpa tosi hirviömäistä antaa tuollaisia spoilereita, koska mun mielestä se ei ollut tosiaankaan mikään selkiö. Mä nyt olin onneksi siis käynyt elokuvan katsomassa, että tää ei tapahtunut mulle.)
Toiseksi, tän elokuvan dramaturgia ei toiminut ollenkaan. Ymmärääkseni tää on tehty tosi kirjan mukaisesti. Kyllä mä ymmärrän miksi, se on tehty kirjan faneille. Mutta kun rakkaat elokuvantekijät, tämä ei elokuvana toiminut ollenkaan. Tässä ei ollut mitään draamaa! Kaikki oli tasapaksua, henkilöt ei kehittyneet, tapahtumat jäi tosi latteiksi eikä tässä ollut ollenkaan toimintaa tai jännitystä, vaikka päähenkilö porukoineen oli pimeässä viemärissä, missä oli pelotavia mutantteja. Porukkaa kuoli, mutta katsojana en tuntenut mitään.
Leffa ei voi tehdä täsmälleen niinkuin kirjaa. Okei, joskus voi, esim. Harry Potter ja viisasten kivi on aikalailla täsmälleen kirjanmukainen, miinus nyt pari epäolennaista kohtausta, jotka oli tehty eri tavalla ja pari estettä lopusta jätetty pois. Kirja ja leffa on kitenkin kaksi niin erilaista asiaa. Kirjassa voi sivukaupalla kertoa, mitä hahmo ajattelee, mutta elokuvassa ei. Hyvä esimerkki siitä, milloin on oltava munaa tehdä eri tavalla kuin kirjassa vaikka se katkaisisi kirjailijan ja elokuvaohjaajan välit lopullisesti, on Tappajahai. Elokuva loppuu siihen, että hainmetsästäjä syödään, sheriffi heittää happipullon hain suuhun, ampuu pulloa ja hai räjähtää, ja sheriffi ja haintutkija pelastuvat. Kirjassa tarina on alustettu sanomalla, että hain on pysyttävä koko ajan liikkeessä, tai se kuolee. Kirjan lopussa hainmetsästäjä kuolee, haintutkija kuolee (karman johdosta, koska hänellä on kirjassa ollut suhde sheriffin vaimon kanssa, mikä taas on täysin epäolennainen tarinanhaara) ja kun hai on juuri syömässä sheriffin ja pysähtyy hetkeksi, hai saa sydänkohtauksen ja kuukahtaa siihen paikkaan. Ei toimisi leffassa, Spielberg muutti sen, elokuva toimii järkyttävän hyvin, ja Spielberg ja Tappajahain kirjoittaja eivät vissiin enää koskaan ole olleet väleissä.
Takaisin Nälkäpeliin. Mä en ole lukenut tätä kirjaa enkä siis tiedä, toimiko tapahtumat siinä tällaisenaan, mutta elokuvassa ainakaan ei. Leffassa useammin kuin kerran nähtiin sama tapahtumakaari: jotain pahaa tapahtuu (hyökkäys esim.) - Katniss pyörtyy jostain syystä ennen ratkaisunhetkiä - Katniss herää paljon myöhemmin, kun kaikki tapahtumat on menneet. Tää ei oo hyvää elokuvakerrontaa. Toisella kerralla, kun tämä tapahtui, mä olin jo aika raivoissani.
Kaikista eniten mut sai kiukusta kihisemään tapa, millä oli paikattu Philip Seymour Hoffmanin kuolema. Aina kun Plutarchilla olisi ollut Katnissille jotain tähdellistä sanottavaa, Haymitch tuli paperilapun kanssa ja sanoi "MULLA ON SULLE VIESTI PLUTARCHILTA". Ihan oikeesti hei, hitto vie! Mä en osaa päättää oliko tää laiskaa käsikirjotusta vai pelkoa väärän ratkaisun tekemisestä, mutta yhtäkaikki hirveän ärsyttävää.
Mä en myös pitänyt tämän elokuvan lopusta. Tai siis okei, jollain tavalla pidin siitä, että näitä poliittisia ongelmia korostettiin näin paljon eikä niihin saatu tyydyttävää ratkaisua, koska sellaista elämä on. Mutta mä en missään vaiheessa nähnyt Katnissin ja Peetan välillä mitään niin suuria tunteita, että heidän päätyminen yhteen lopulta olisi ollut tarpeeksi perusteltua. Loppu jäi latteaksi ja mun mielestä oudoksi. Se tuntui enemmän koomaunelta kuin todelliselta lopulta.
Mua harmittaa hirveästi, että jokin mikä sai näin hyvän alun, päättyi musta tosi kurjasti. Viimeseen osaan pettyminen on kyllä paha tunne.

20.  20.12.2015 Krampus (8/10)
Iskän kanssa. Lähinnä siksi käytiin katsomassa, että aina välillä on otettava riski kauhukomedioiden kanssa. Tällä kertaa onneksi ihan positiivinen yllätys!
Hyvin riitainen perhe viettää suurella porukalla joulua, mutta Krampus - paha pukki - tulee aiheuttamaan vielä enemmän riitaa ja hämmennystä. Aikuiset olivat ärsyttäviä, lapset olivat hirveän ärsyttäviä... tuli muisteltua, että onneksi omat joulut on olleet helpompia.
Mä en odottanut tän olevan näinkin dramaattinen. Luulin että tää olisi tällainen kiva joulukauhuleffa, joka päättyy onnellisesti ja ketään ei loppujen lopuksi sattunut, mutta väärässä olin. Krampus oli iso sarvekas hirviö ja sillä oli jos jonkinmoista kätyriä. Joululahjoja, koristeita, pipareita... Se mitä mä olisin tähän leffaan kaivannut lisää oli nimenomaan näitä kätyreitä. Ne oli paras, koomisin ja pelottavin anti tässä elokuvassa!
Karusta lopusta plussaa. Ei tää hirveästi pelottanut, mutta tällasena kauhufantasiana aika kiva oikeestaan :D

Paras miespääosa: Benedict Cumberbatch (The Imitation Game)
Paras naispääosa: Charlize Theron (Mad Max: Fury Road)
Paras piirretty/animaatio: Inside Out - mielen sopukoissa
Paras draama: The Imitation Game
Paras komedia: Big Hero 6
Paras kauhu: Poltergeist
Paras toiminta: Jurassic World
Paras sci-fi: Avengers: Age of Ultron
Paras fantasia: Cinderella
Parhaat erikoistehosteet: Avengers: Age of Ultron
Paras puvustus: Cinderella
Paras elokuva: Inside Out - mielen sopukoissa

Parhaan leffaseuran palkinnon voittaa iskä, en juuri muiden kanssa pahemmin taas käynytkään^^
Paras leffakuukausi oli elokuu, kävin katsomassa neljä elokuvaa. Maaliskuu taas jäi ihan tyhjilleen.
Parhaan ensi-illan kunniamaininta menee vuoden parhaalle leffalle, Inside Outille.
Tänä vuonna ei pysty sanomaan, mikä oli kokonaisuudessaan paras elokuva, koska neljä leffaa saivat kaksi palkintoa.

Tänä vuonna oli kyllä kilpailuakin havaittavissa.
Oli jälleen tosi miespainotteinen vuosi, joten parasta naispääosaa oli hankala palkita.
Komedian voittajaa oli hankala valita, koska kolme johtavaa komediaa oli tosi erilaisia. Räiskyvää piirrettyä, hullunhauskaa ja oivaltavaa erikoistehoste-scifiä ja dialogipainotteista komiikkaa realistisessa scifissä. Valitsin voittajan sillä perusteella, että voittajaelokuvassa mä nauroin kaikista eniten ja kovimpaan ääneen, vaikka komedian tyyppi ei välttämättä ole kaikista kestävintä.
Parhaasta elokuvasta olisi myös ollut kilpailua, ellei Inside Out olisi rikkonut pottia olemalla kaikkein koskettavin. The Imitation Game ja Yksin Marsissa olivat kuitenkin hirveän vahvoja tässä ja niiden väliltä valinta olisi ollut hankalampi homma.

Tänä vuonna oli hyvä leffavuosi. Kun kohta perään teen jo seuraavan - koska pyrin tekemään vuoden 2016 leffoista AJOISSA tämän merkinnän vaiheeksi - saadaan nähdä, oliko 2016 myös hyvä leffavuosi. Ainakin enemmän leffoja tuli nähtyä.

(Kuvat Googlesta.)